2021-03-01

Viikon kuva - Kolmen kopla

Viime viikoilla on Vaasassakin päässyt pitkästä aikaa hiihtelemään ja nyt päivien pidentyessä usein ihan valoisassa! Vaskiluodon rinki on itselleni lähin pururata ja siellä olevasta Zip-puistosta on tämän kertainen Viikon kuva.
During the last weeks we've had proper xc-skiing conditions in Vaasa too. And now that days are getting longer it's less often in the dark! This week's photo is from a Zip adventure park by my closest skiing track. 


2020w08 Three of a kind


Torstaina ehdin kävelylle vasta auringon laskiessa. Viikon kuvaksi meni niin hiljan tätä samaa tyyliä, että mukavasta heijastuksesta huolimatta en valinnut tätä.
Last Thursday I didn't have time to walk until during the sunset. But since I had a sunset photo in the Photo of the Week series so recently I didn't choose this (even though the reflection is nice).


Sunset reflected


Jatkoa teille! 🖖🏼
Have a good week! 🖖🏼



2021-02-27

Saturday classic - One Night in Bangkok

Pysytään vielä kasarilla ja hoidetaan monta klassikkoaihetta yhdellä kertaa. Abba, shakki (Queen's Gambit on mainio sarja) ja musikaalit (sori Sus'). Tämän -84 julkaistun albumin sävelsivät Abban BB-pojat ja siitä jatkettu CHESS-musikaali sai ensi-iltansa -86. Aiemmin en ollut kuullut näitä muita kappaleita, mutta eivätpä ne nytkään kovin iskeneet. Mutta tämä One Night in Bangkok tuntuu edelleen hyvältä! 
Let's stay in the 80's for a while and check out several classic subjects with one stone: Abba, chess (Queen's Gambit is an excellent tv series) and musicals. The Chess album was published in -84 and it's music was composed by Abba guys. The CHESS musical premiered in -86. In my opinion the other songs in that musical are not that special but this One Night in Bangkok has been and is still one of my favourites.





Musikaali kertoo kolmiodraaman kylmän sodan aikana pidetyssä shakkiottelussa, jossa ovat vastakkain USAn ja Neuvostoliiton mestarit. Toisen pelaajan managerina toiminut nainen rakastuu sitten vastapuolen pelaajaan.

Tämän kappaleen laulaja on Murray Head. Musikaalin levyllä ja ensimmäisessä teatteriversiossa oli yhtenä pääosan esittäjänä Elaine Paige, jonka nimen olen oppinut Tarjalta, että tämä osaa laulaa! Ja onkin tosiaan maailmankuulu.

Abba-Björnin kanssa musikaalia oli sanoittamassa Tim Rice, joka on ollut tekemässä myös esim. musikaaleja Evita, Jesus Christ Superstar, Beauty and the Beast, Lion King, Aida, Aladdin jne jne. Elämän makua hahmoihin tuli wikissä näkynyt tieto, että Timille tuli avioero kun selvisi, että hänellä oli suhde Elainen kanssa.

Lisää lauantaiklassikkoja löytyy täältä.
The musical tells about a love triangle that takes place in a chess tournament between the USA and the Soviet Union during the Cold War. The manager of the other player falls in love with the opposite player.

This song is sung by Murray Head. One of the main characters in the musical's first version and the singer in the album is Elaine Paige. The name is familiar to me because Tarja taught me that she can really sing! And indeed, she's world famous.

The lyrics were written by Björn of Abba and Tim Rice, who's behind some other musicals too: Evita, Jesus Christ Superstar, Beauty and the Beast, Lion King, Aida, Aladdin etc. etc. Some taste of life to these persons comes from a detail in wikipedia that Tim got a divorce because his affair with Elaine was published.

More Saturday classics are here.





2021-02-25

What 3 Words

Tuossa jokunen aika sitten tuli vastaan kätevä sovellus! Systeemi on perustettu jo 2013, mutta jostain syystä löysin sen vasta nyt.

Eli what3words on ruuduttanut koko maapallon 3x3 metrin ruutuihin ja jokaiselle on oma kolmisanainen osoitteensa haluamallaan kielellä. Esim. Vaasassa hauska parveke auringonlaskun ja maisemien katseluun löytyy osoitteesta majavat.vintti.ikääntyä.

Some time ago I found a handy app! The system was actually founded already in 2013 but for some reason I noticed it now.

What3words has made a 3x3 meter (3m = 9,8ft) grid over the whole Earth and each square has an own three-word-address in the language of your choise. For example in Vaasa you can find a fun private terrace to view sunset or scenery in this address: game.chose.grills.
 
 






Sovellus on tietysti ilmainen ja kuten yo. ruudunkuvista näkyykin, niin paikkoja voi tallentaa itselleen ja jakaa kavereille (lisätietoja appsista). Reittiohjeet perille omaan kohderuutuun saa joko eri karttojen kautta tai kompassinuolena, joka kertoo suunnan ja etäisyyden.

Jokaiselle paikalle kun ei ole katuosoitetta, niin näin voi tarkasti kertoa tapaamispaikan epävirallisempiinkin osoitteisiin, näköalapaikoille jne jne. Toki Googlemapsillä voi jakaa koordinaatit, mutta puhelimessa on helpompi sanoa kolme sanaa kuin litania numeroita.

Ainakin joissain maissa hätäkeskuskin tuntee systeemin ja ainakin Mersu & Ford tukevat tätä autonavigaattorissaan. 
The app is naturally free and as you can see above (my app in Finnish 😊), there are functionalities for sharing and saving locations. You can get directions via different maps or as a compass needle pointing towards your destination square.

As every place on Earth doesn't have a street address this is a handy way to tell the exact location to parks, sceneries, etc. Of course you can share a place with google maps, but it's easier to say three words over the phone than 20 numbers.

At least in some countries also Emergency centres know this system. Also for example Mercedes Benz and Ford support the system in their navigators.


2021-02-22

Viikon kuva - Hiihtolenkki jäällä

Eilen käytiin reippailemassa Pirjon ja Sepon kanssa meren jäällä (kävelyineen 8,5 km). Ehdittiin onneksi hoitaa lähes koko hiihto ennen kuin alkoi se jää/lumisade, mutta hankeen oman ladun tekeminen oli ihan reipasta.
Yesterday we had some brisk exercise with Pirjo and Seppo on the sea ice (8,5km including walking). Fortunately, we got almost the whole xc-skiing done before the ice/snow rain started. And doing our own tracks was a 'warming' addition. 


2021w07 XC-skiing on the sea


Vähän joka asian kohdalla (UMK21) tulee mieleen, että mitä Tarja olisi tästä sanonut tai tykännyt. Vaikka olisi eilistä keliä inhonnut (ladut piti olla valmiit, syvät ja kiinteät), niin asiasta olisi nauttinut. Taas mukava päivä Pirjon ja Sepon kanssa ja samalla ulkoilua! Puhuttiin Pirjon kanssa, että miksiköhän tätä ei tullut toteutettua aiempina vuosina, kun Tarja olisi voinut olla mukana. Silloin vain tuli mentyä yleensä sen helpon kautta ja käytyä pikaisesti omaan tahtiin ulkoilemassa. Ei tajuttu, että tilaisuudet loppuisivat joskus.

Pitäkää yhteyttä läheisiinne! ❤️
Nowadays I often think of different things that what Tarja would have said or thought about different things. Even though she would have hated the conditions yesterday (skiing tracks needed to be ready, deep and firm) but she would have loved it otherwise. A nice stay with Pirjo and Seppo and exercise outdoors! I talked with Pirjo that sadly we didn't do this earlier when Tarja could have participated. Back then we just slipped to easy way and did our outdoor activities just on our own schedule. We didn't realize that it wouldn't last forever.

Keep in touch with your special ones! ❤️



2021-02-20

Saturday classic - London calling

Soitetaanpa nyt vaihteeksi ulkomaista klassikkoa. Teininä kuuntelin paljon The Clashin levyä London calling. Nimikappale voi olla ehkä kulunut paljosta soitosta, mutta on silti edelleen mahtava! Ja on ehkä ainoa Bond-leffassa soinut punk-kappale. Tämä maailmanlopusta kertova laulu loppuukin sitten SOS-morsekoodiin.
After a few Finnish songs here's something in English for a change. As a teenager I listened to London calling a lot, an album by The Clash. The title song may be too familiar but it's still super good! And it may be the only punk song that made it to a Bond movie. The lyrics are about armageddon so the song ends with S-O-S morse codes.





Bändi on perustettu vuonna -76 ja tuo pääteoslevy ilmestyi vuonna -79. The Clashin seuraavaa levyä Sandinista! kuuntelin myös kohtuullisesti, mutta hiukan ihmetellen - sen kappaleet olivat aika 'erikoisia'. Tuo on peräti kolmois-LP, joten mukana on kyllä hyvääkin kamaa. Eri kappaleita on kätevä vilkaista bändin omalta Youtube-kanavalta.

The Clash hajosi -86 ja kuulemma olisivat luultavasti palanneet yhteen 2000-luvulla, mutta laulajan Joe Strummerin yllättävä kuolema sydänkohtaukseen 50-vuotiaana 2002 lopetti ne suunnitelmat.

Lisää klassikoita löytyy Lepiksen kokoomasivulta.
The Clash was founded in -76 and their main album London calling came out in -79. Their next album Sandinista! is a 3LP i.e. triple album. I listened to it too, but it was a bit strange experience - some of the songs are 'special'. But there are some good songs too. In case you want to hear a bit more it's easy to peek their songs from The Clash Youtube channel.

The band broke up in -86 and there were talks inside that they would have returned in the 2000s but the sudden heart attack of lead singer Joe Strummer in 2002 ended those plans. He was only 50 years old.

You can find more Saturday classics on the collection page of Lepis.


2021-02-15

Viikon kuva - Elämä jatkuu

Viikon kuvana on nyt auringonlaskun värejä työkaverin turvallisesti ulkona järjestämällä iltapala-kävelyllä. -14C oli kova paikka mun varpaiden lisäksi varmaan mahdollisille viruksillekin, mutta ainakin seura ja tarjoilut oli lämmintä & priimaa. Kiitos Jaana ja Petri!
The Photo of the Week is sunset colors in an evening snack walk that my work mate arranged. Temperature was -14C (about 7F) so I suppose it was as tough for viruses as to my toes. But both the company and the picnic lunch were warm and excellent. Thanks Jaana and Petri!


2020w06 Sunset at Rapatunturi


Kuvaa valitessa oli taas pari suosikkia ja tässä alla vielä se hopealle sijoittunut. Polku jatkuu eteenpäin, vaatii vähän tarpomista, mutta muutkin ovat sitä menneet. Olipa syvällistä.
While picking the photo I had another strong candidate which is below. The path leads forward, requires some tramping but others have walked it too. That's deep.


A path forward


Hyvää jatkoa kaikille! 🌞
Have a good week! 🌞





2021-02-13

Saturday classic - Vesala

Tarjan kuolemasta on nyt kuukausi ja taas mun silmät kostuu tästä Vesalan kappaleesta, jonka Tarja kuunteli kyynelehtien viime vuonna monta kertaa. "Miten voikin yhden tyypin elämässä kaikki paska tapahtuu"
It's now one month since Tarja died and again my eyes get wet when I listen to this song by Vesala. Last year Tarja listened to this a lot and cried every time. Part of the lyrics is "How can all shit happen to one person"





Tarjalla katosi teini-iässä näkö lähes kokonaan (100% invaliditeettiaste), kun tarkan näön solut silmästä tuhoutuivat. Opiskelussa + töissä piti tsempata paljon enemmän, mutta kaikki eivät välttämättä edes huomanneet tuota, kun ei koskaan tehnyt asiasta numeroa. Toki sen takia muistinsa oli kehittynyt tosi hyväksi ja ei koskaan palavereissa tehnyt muuta, kuin vain kuunteli.

Tykättiin molemmat paljon Vesalasta ja ilman tätä tilannetta oma klassikkoni olisi ollut Älä Droppaa Mun Tunnelmaa. Tuossa on hieno melodia/musa ja sanoitus, joka mielestäni kuuluu jo nerouden piiriin.

Muitten klassikoita löytyy täältä.
Tarja became blind in her teenage when the cells of her central vision degenerated. She had to work much more in studying and in her jobs, but since she didn't bring up the issue, not all necessary realized the case. But due to that her memory was very good and she was always listening, and not doing anything else during the meetings etc.

We both liked this artist very much and without the one month situation I would have picked as my favourite this song of hers (name translates to 'don't drop my mood'). In addition to it's great music I find the lyrics brilliant (as translated they are quite a mess, but you'll get a part of it...)

The classics of other participants are here.





2021-02-08

Viikon kuva - Vilahdus normaalia

Sunnuntaina uskaltauduttiin kokeilemaan normaalia elämää pari tuntia, kun kerran kaikki oli olleet viikon eristyksissä. Lounas, juttelua ja kaksi erää Mysteriumia - eka peli hävittiin, mutta toinen jo voitettiin.
On Sunday we dared to test the normal life for a couple of hours as all of us had been isolated for a week. A lunch, discussions and two rounds of Mysterium - at first we lost, but the second game we won.


2021w05 A visit to normal life


Tulevina viikkoina palataan taas Tabletop Simulatorin kautta pelaamaan, mutta nyt oli vähän erikoistapaus, kun piti paperitöitäkin tehdä.

Tuo Mysterium on yhteistyöpeli, joka on vähän kuin Cluedo, mutta ilman liikkumisia. Yksi pelaajista on kummitus, joka yrittää neuvoa meedioita tappajansa (+ paikka ja ase) selvittämisessä näkykorteilla. Ihan mukava! Tarja olis tykännyt tästä, kun ei ollut mitään kiirettä (paitsi 2 minuutin tiimalasi) ja ratkaisuja voi yhdessä jutellen miettiä. Lisäksi kilpailuvietti kohdistuu peliä vastaan, eikä toisiin pelaajiin.
In oncoming weeks we'll return to play the games in the Tabletop Simulator but this week was a special case as it included some paperwork.

Mysterium is a co-operation game which is a bit like Cluedo but without moving on a board. One player is a ghost who tries to advice psychics with vision cards to find out it's murderer (and the place & the weapon). A nice game! Tarja would have liked this since it was more discussing together and it required not much hurrying (except that 2 minute hourglass). Also the competitive drive was towards the game, not other players.





2021-02-01

Viikon kuva - Jäähyväiset Tarjalle

Lauantain saateltiin Tarja viimeiselle matkalleen.
Last Saturday we said the last goodbyes to Tarja.


RIP Tarja <3


Tuo Vaasan uuden hautausmaan siunauskappeli on kaunis paikka. Iso lasiseinä antaa vieraille arkun taustaksi hienon vuodenaikojen mukaan vaihtuvan luontonäkymän. Samassa salissa käytiin 20 vuotta sitten hyvästelemässä Tarjan isä.

Tarja elää nyt muistoissamme. ❤️
This chapel on the new cemetery of Vaasa is a beautiful space. That big window wall offers guests a lovely nature scenery that changes throughout the year. We participated in her father's funeral 20 years ago in this same place.

Tarja lives now in our hearts. ❤️



2021-01-29

Surulliset synttärit

Tänään on nyt sitten mun synttärit ja Tarjan hautajaiset. Emme juhli. Mutta ei kannata harmitella niitä menetettyjä tulevia vuosia, vaan muistella niitä elettyjä yhteisiä vuosia.

Viisi vuotta sitten mun syntymäpäivänä oltiin Afrikan kierroksen puolivälissä 1kk ja reilu 5000 km ajettuna Swakopmundissa Namibiassa. Posotettiin edellisenä päivänä Etoshan luonnonpuistosta 509 km tuonne pariksi päiväksi.
Today's my birthday and Tarja's funeral. So not much partying. But I shouldn't feel sorry those missed years we could have but remember those years that we lived together.

Five years ago on my birthday we were in the middle of our Southern Africa trip (1 month done and over 5000 km driven). The place was Swakopmund where we drove 509 km on the previous day from Etosha national park.





Synttäreihin on tullut tehtyä aina jokin blogipostaus, joten nyt tein tuosta 2016 päivästä juhlan ja Tarjan muisteluvideon.

Reissussa kirjoitan aina illalla kuvien siirron (ja ehkä julkaisun) lisäksi lyhyen päiväkirjamerkinnän menneestä päivästä. Alla tuon päivän muistiinpano:

"30.1. Lauantai

Ei nyt kauheen kuuma ollut tms, mutta nukuin vaan reilu 6h. Ku Tarja heräs, niin aamupalalle ja huoneeseen kattomaan päivän varusteita. Kävellen keskustaan ja turisti-infoa + lentofirmaa kurkattiin. Vanha rautatieasema, kristalligalleria ja rantaan lounaalle. Kävely akvaarioon, jossa haiden ruokkiminen (ja muidenkin kalojen). Kaupan kautta huoneeseen ja palautumista. Sitte kävely Strand hotelliin synttäri-illalliselle, jonka ravintolas The Namibian (5x100g villieläinlihaa). Huoneeseen ja ilta somettaen/dokumentoiden."

Lisämainintoja omasta muistista tuohon:
  • Lentofirmasta tsekkailtiin mahikset joko vesitasolentoon dyynien yllä tai kuumailmapalloiluun (palloiluja ei järjestetty, koska tuolloin aamutkin oli liian kuumia ja kuuma ilma ei noussut ylös)
  • Kristalligallerian vieressä piti olla geokätkö, mutta kun oltiin aikamme siä kontittu, niin opasäijä tuli sisältä näyttämään, että missä se on
  • Tuo puoliksi (melkein) syöty liha-annos sisälsi seepraa, strutsia, peuraa ja kahta eri antilooppia
I have usually done a blog post for my birthday, so for today I created the video above to remember the day and mostly to remember Tarja.

While traveling each day I transfer photos of the day (and maybe publish some) and write a short diary note of the day. Here's a translation of that day's note:

"30.1. Saturday

It wasn't terribly hot, but I slept just over 6h.
When Tarja woke up, went for breakfast and back to the room to collect the day's equipment. Walking downtown and tourist info + local airline office peeked. Old train station, crystal gallery and beach for lunch. Walking to the aquarium with shark feeding (and other fish). Shopping and to our room and some resting. Then a walk to the Strand Hotel for a birthday dinner in the restaurant The Namibian (5x100g wild game). Back to room and evening spent agai surfing / documenting.
"

Some notes to that:
  • That airline visit was to check a possibility to flying trip over dunes or hot air ballooning (mornings were then too hot, so even hot air didn't rise so those were not arranged)
  • We tried in vain to find a geocache next to Crystal gallery until a guy working there came and showed us where it was
  • The dinner that we almost ate together had zebra, ostrich, venison, oryx and eland.






2021-01-25

Viikon kuva - Yksin

Niin vain kului taas viikko ja vähitellen on tottunut tyhjään kotiin. Tunnelmaan viikon kuvaksi sopii eilisellä kävelyllä näkynyt toinen yksinäinen.
A week passed by again and I'm slowly starting to get used to an empty home. The view below is from my walk yesterday and fits the mood as the photo of the week.


2021w03 Alone


Päivät täyttyy tarpeellisella ja tarpeettomalla puuhalla: lukemista, hautajaisten järjestelyä, kävelyä (keskiarvo n. 13k/pv), puheluja (ennätys 2h42min), surffailua, tänään töitäkin. Viime viikolla löytyi ekaa kertaa elämässäni se oikea tahti pyörittää hula hula vannetta, näin vanhaksi kesti. Se tuli tuohon viime keväänä ja aina välillä oon yrittänyt.

TV-ohjelmista suositus Netflix-sarjalle After Life, joka kertoo vaimonsa syövälle menettäneestä miehestä. Lämmin, surullinen, hauska, synkkä, viisas sarja - eka kausi alkaa surullisen katkerana, loppuun ja toiseen kauteen pehmenee ja viisastuu. Kausi 1 katsottiin Tarjan kanssa, mutta syksyllä rupesi tuntumaan liian lähelle menevältä, eikä enää halunnut katsoa 2-kautta.
My days get filled with needful and useless activities: reading, arranging the funeral, walking (avg 13k per day), phone calls (record 2h42min), surfing and today even working. Last week I finally learnt how to do hula hoop. Took me over 50 years to learn it. I got it last Spring and I've been testing it occasionally.

A very recommended TV-show on Netflix is After Life which tells about a guy who lost his wife to cancer. It's warm, sad, dark, wise and funny. The first season starts with a bitter guy, but he softens and learns. We watched Season 1 together with Tarja but during the Autumn things got more serious and she didn't want to see this second season.



2021-01-18

Viikon kuva - Kävelyllä

Viime viikolla tuli käveltyä paljon. Tarja nukkui pois tiistaina, mutta jo viikonlopusta asti äitinsä oli tullut tänne päivittäin valvomaan mun ulkoilun ajaksi. Reilun tunnin kävely joka päivä podcastejä tai musiikkia kuunnellen vie ajatuksia hetkeksi muualle.
Last week I walked a lot. Tarja passed away on Tuesday but already a few days before that her mother came here to cover me for my daily walk. A 75 minute walking with podcasts or music distracts thoughts for a while.


2021w02 Walking view


Maanantaina oli niin hieno sää, että otin mukaan paremman kameran. Sumu teki lahden toiselle puolelle erikoisia muotoja.
Last Monday the weather was nice so I carried my better camera. The mist created a special view to the other side of the bay.



2021-01-16

Saturday classic - Kyynelten virta

Musiikki oli Tarjalle aina tärkeää, nuorena oli ollut esim kuorossa laulamassa Kekkosen hautajaisissa. Toisin kuin minä, Tarja ei jumiutunut vanhoihin, vaan kuunteli koko ajan uutta. Tämän kappaleen laittoi tärkeimmäksi soitettavaksi omissa hautajaisissaan.
Music was always important for Tarja, in the 80's she was even in the choir of the funeral of the most famous Finnish president. Unlike me she didn't get stuck to old songs but listened to new songs all the time. She mentioned this song to be the most important to be played in her funeral. 





Tuon sanat ovat kuin tehdyt tilanteeseensa ja siihen viime kuukausien tulevan kuoleman pohdintaan. Menin aina tämän tullessa sohvalle viereensä lohduttamaan itkua. Kun laulu loppui, niin kuunteli sen taas uudestaan. Ja nyt kuolemansa jälkeen tämä tuo vuorostaan aina mulle kyyneleet.



Kaikki päättyy aikanaan,
kaikki syntyy luopumaan
Kaikki tiet vie tuonelaan,
elämä liittyy kuolemaan.
Ja juuri siksi mä omistan
sulle laulun kauneimman
Annoit mulle unelman,
matkan uskomattoman.
 
Ootko siellä kun mä tuun?
Saanko taas sua koskettaa?
Kohta kun kylmenee,
ja värit katoaa.
Onko vielä ikuisuus
jonka kanssas viettää saan?
Onko palkinto vain hulluus,
lupa unohtaa?

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Uusi päivä, uusi tie,
eilisen multa aika vie.
Ja vaikka kuinka mä taistelen,
niin palaamaan mä pysty en.
Lehdet puissa jo havisee,
kun vielä muistan sun sanoneen
Kuinka uskot rakkauteen.
Kuinka uskot rakkauteen!

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin.

Pidä kiinni vielä hetki,
kuivaa sun kyyneleet.
Annetaan kaikki anteeksi,
menneisyyden murheet.
Kun sä muutut tähdeksi,
jota ihmiset katselee
Ja kyynelten virta,
kauniit kukat kastelee.

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin.


The lyrics of this song felt like just for her situation and to the thoughts of oncoming death. Always when she listened to this song I joined her on the couch and comforted the tears. When the song ended she started it again. And now after Tarja's death I get the tears when I hear this song.



Everything ends in time,

everyone is born to abandon
All roads lead to afterworld,
life is connected to death.
And that’s why I dedicate you
the most beautiful song
You gave me a dream,
an incredible journey.

Are you there when I come?
Can I touch you again?
Soon when it gets colder,
and the colors disappear.
Is there still an eternity
That I can spend with you?
Is the prize just madness,
permission to forget?


Did I ever tell you how much I love you?

The moments you gave me,
you opened me your world.
And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

A new day, a new road,
time takes yesterday away from me
And no matter how I fight,
I can't return.

The leaves on the trees
are already rumbling
when I still remember you saying
How do you believe in love
How do you believe in love

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world
And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

Gold border for memories,
gold border for memories.

Hold on for another moment,
dry your tears.
Forgive everyone,
the worries of the past.

When you become a star
that people watch
And a stream of tears,
beautiful flowers watering.

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world.

And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world

And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

Gold border for memories,
gold border for memories,

gold border for memories,
gold border for memories.





💔



Lisää lauantaimusiikkia täältä.
More Saturday classics can be found here.





2021-01-13

Kiitos Tarja 1963 - 2021

Eilisen loppupäivä meni vielä samaa vanhaa vauhtia hoitomoodissa ja jälkien selvittelyssä. Mutta tänään, kun palautin lainattua rollaattoria, sängyn kohotinta ja muita apuvälineitä, niin autossa tuon kappaleen osuva sanoitus toi kyyneleet. Elämän totaalinen muutos selviää vähitellen.  
Yesterday I was still in the same caretaking mood of previous months and putting things in their places. But today while returning the borrowed walking aid and bed lifter etc. I started to realize what happened. The following song tells a wistful sad tear bringing story: "Wish you would sit in my lap".


16th anniv. of first-contact


Tuossa oltiin juuri aloittamassa meidän vuorotteluvuotta 2016 ja kaikki hienot kokemukset yhdessä oli vielä edessä. Vietettiin kahta päivää lukuunottamatta kaikki aika yhdessä yötä-päivää ja hitsauduttiin lopullisesti yhteen. Samaan aikaan levisi kohdunkaulansyöpä, joka pilasi tunnelmaa vuoden 2017 keväästä alkaen.

Twitterissä joku linkkasi hienon kirjoituksen kohtalontoveristani, jolla oli saman tyyppinen tarina ja siitä kirjoitettu kirja. Heillä hautakiveen oli tullut: "Yhtenä päivänä meidän täytyy kuolla, mutta kaikkina muina saamme elää."
Here we were just starting our sabbatical year 2016 and all the wonderful experiences together were still in front of us. We were together day and night the whole year (except for two days) and that finally 'welded' us together. Meanwhile the cervical cancer started and spread and ruined our next year starting from Spring 2017.

Somebody linked to me an article about a man who lost his wife to cancer four years ago - their story was a really familiar. In her tombstone there's this text (in Finnish): "One day we have to die, but in all the others we get to live."





Vaikka mennyt on mennyttä, muistoista luovu mä en
Vanhan vaahteran varjosta, suukoista suojassa sen
Yhä juopua hiustesi hennosta tuoksusta saan
Olla kanssasi hetkisen vaikkakin muistoissa vaan

Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Aika tuo ollut ei kai oikea ja tieni vei
Sun luotasi kun rakkauttakin pakenin

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sydäntäni
Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Olisitpa sylissäni

Minä ymmärrän kyllä, nyt onnesi muualla on
Ehkä kanssani oisitkin ollut sä vain onneton
Mutta yössä kun valvot niin tunnet myös kaipauksen
Salaa muistelet hetkiä kuumien suudelmien

Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Aika tuo ollut ei kai oikea ja tieni vei
Sun luotasi kun rakkauttakin pakenin

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sisintäni
Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sisintäni
Olisitpa sylissäni
Olisitpa sylissäni
Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa sylissäni
Google translate did few silly mistakes in translating this, but mainly it's ok. The lyrics are here in English.