Surulliset synttärit

Tänään on nyt sitten mun synttärit ja Tarjan hautajaiset. Emme juhli. Mutta ei kannata harmitella niitä menetettyjä tulevia vuosia, vaan muistella niitä elettyjä yhteisiä vuosia.

Viisi vuotta sitten mun syntymäpäivänä oltiin Afrikan kierroksen puolivälissä 1kk ja reilu 5000 km ajettuna Swakopmundissa Namibiassa. Posotettiin edellisenä päivänä Etoshan luonnonpuistosta 509 km tuonne pariksi päiväksi.

Today's my birthday and Tarja's funeral. So not much partying. But I shouldn't feel sorry those missed years we could have but remember those years that we lived together.

Five years ago on my birthday we were in the middle of our Southern Africa trip (1 month done and over 5000 km driven). The place was Swakopmund where we drove 509 km on the previous day from Etosha national park.

Synttäreihin on tullut tehtyä aina jokin blogipostaus, joten nyt tein tuosta 2016 päivästä juhlan ja Tarjan muisteluvideon.

Reissussa kirjoitan aina illalla kuvien siirron (ja ehkä julkaisun) lisäksi lyhyen päiväkirjamerkinnän menneestä päivästä. Alla tuon päivän muistiinpano:

"30.1. Lauantai

Ei nyt kauheen kuuma ollut tms, mutta nukuin vaan reilu 6h. Ku Tarja heräs, niin aamupalalle ja huoneeseen kattomaan päivän varusteita. Kävellen keskustaan ja turisti-infoa + lentofirmaa kurkattiin. Vanha rautatieasema, kristalligalleria ja rantaan lounaalle. Kävely akvaarioon, jossa haiden ruokkiminen (ja muidenkin kalojen). Kaupan kautta huoneeseen ja palautumista. Sitte kävely Strand hotelliin synttäri-illalliselle, jonka ravintolas The Namibian (5x100g villieläinlihaa). Huoneeseen ja ilta somettaen/dokumentoiden."

Lisämainintoja omasta muistista tuohon:

• Lentofirmasta tsekkailtiin mahikset joko vesitasolentoon dyynien yllä tai kuumailmapalloiluun (palloiluja ei järjestetty, koska tuolloin aamutkin oli liian kuumia ja kuuma ilma ei noussut ylös)
• Kristalligallerian vieressä piti olla geokätkö, mutta kun oltiin aikamme siä kontittu, niin opasäijä tuli sisältä näyttämään, että missä se on
• Tuo puoliksi (melkein) syöty liha-annos sisälsi seepraa, strutsia, peuraa ja kahta eri antilooppia

I have usually done a blog post for my birthday, so for today I created the video above to remember the day and mostly to remember Tarja.

While traveling each day I transfer photos of the day (and maybe publish some) and write a short diary note of the day. Here's a translation of that day's note:

"30.1. Saturday

It wasn't terribly hot, but I slept just over 6h. When Tarja woke up, went for breakfast and back to the room to collect the day's equipment. Walking downtown and tourist info + local airline office peeked. Old train station, crystal gallery and beach for lunch. Walking to the aquarium with shark feeding (and other fish). Shopping and to our room and some resting. Then a walk to the Strand Hotel for a birthday dinner in the restaurant The Namibian (5x100g wild game). Back to room and evening spent agai surfing / documenting. "

Some notes to that:

• That airline visit was to check a possibility to flying trip over dunes or hot air ballooning (mornings were then too hot, so even hot air didn't rise so those were not arranged)
• We tried in vain to find a geocache next to Crystal gallery until a guy working there came and showed us where it was
• The dinner that we almost ate together had zebra, ostrich, venison, oryx and eland.
  

Taivaan värit | Instagram Travel Thursday

Instagram Travel Thursdayn aihe on tässä kuussa vapaa ja tähän astisia kuvia selatessa keksin aiheeksi auringonlaskut. Nämä kaikki ovat meidän vuorotteluvapaavuodelta.

Aluksi vietettiin viikon verran Ylläksellä ja siellä hämärien päivien väriksi löytyi sentään jotain. Kuva on keskipäivältä, joten sikäli tässä on tavallaan auringonnousu ja -lasku samalla kertaa.

The subject of Instagram Travel Thursday on this month is free and while browsing my pics I chose to blog about sunsets. All of these are from our sabbatical leave.

We started that year by spending a week in Lapland and there during twilight days were brief moments of colour. This was shot at midday so actually, it's both sunrise and sunset at the same time.

Sun at it's highest was visible when we drove uphill. #Lapland #Ylläs #twitter

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Dec 28, 2015 at 11:02am PST

Seuraava auringonlasku on Namibian pääkaupungista Windhoekista. Saatiin majoitus Ilkalta, jonka terassilta sai seurata tätä näytelmää joka ilta.

The next sunset is shot in Windhoek, the capital of Namibia. We got the accommodation from Ilkka, and this view on his terrace was our program every evening.

Nice chat while watching sunset and rain. +2 more pics of today in http://tinyurl.com/africaTT #Namibia #twitter

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Feb 5, 2016 at 11:53am PST

Afrikan matkan jälkeen käytiin taas Ylläksellä ja sen jälkeen noin kuukausi Aasiaa. Tämä auringonlasku näkyi Tokiossa SkyTree -tornista. Yksi silhueteista samassa suunnassa on Fuji-vuori.

After the trip to Africa we visited Lapland and then to Asia for a month. This sunset was shot in Tokyo Skytree. One of the silhouettes in that same direction is famous Mount Fuji.

Kaupungit suurenee. Tänään luotijunalla 36milj. asukkaan Tokioon ja kävely 650m korkeaan Skytree-torniin, josta samaan kuvaan auringonlasku, zeppeliini ja Fujin profiili. *** Cities get bigger. Today a bullet train to 36 million people #Tokyo where we walked to 650m high Skytree. There we saw sunset, zeppelin and profile of mount Fuji. #Japan #blog #twitter

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on May 12, 2016 at 8:03am PDT

Viimeinen on jo vuoden lopulta maailmanympärimatkan toiseksi viimeisestä kohteesta Fidziltä. Blue Lagoon niminen hotelli oli viereisessä saaressa kuin tuo nuoruuteni pehmopornoleffan kuvauspaikka.

The last Instagram sunset is at the end of the year on the second but last stop of our round the world trip. The Blue Lagoon hotel in Fiji is named after the famous(?) movie shot on the next island.

Punainen taivas sinisellä laguunilla. Red sky at Blue Lagoon. Uusia Fidzin kuvia / New Fiji photos —> http://photos.kytta.net #twitter #blog #fiji #fidzi #travel #matkailu #rtw #bluelagoon #sunset #auringonlasku

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Dec 9, 2016 at 2:38am PST

Kaikki julkaistut kuvat löytyvät Flickristä tältä albumilistalta. Tervetuloa sinnekin, kuten myös Instagrammiinikin!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta (#IGTravelThursday / #IGTT), jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda / Terhi.

All my published photos are in Flickr's album list. Welcome to there too (as well as to my Instagram profile)!

This is a part of Instagram Travel Thursday -meme (#IGTravelThursday / #IGTT), which is arranged by Travellover and Vagabonda / Terhi.

Sossusvlei / Namibia

Namibian Sossusvleistä (2016) olin aiemmin julkaissut vain tämän ovelimman näkymän, mutta nyt kävin läpi noiden päivien kuvat. Kuvassa on melko alkupäässä (sisämaasta tullessa) oleva Dyyni 45, jossa käytiin auringonlaskuretkellä hotellilta.

During the visit in 2016, I published only the photo below from Sossusvlei. Now I trimmed and published the rest of photos of those days. This starting photo is from Dune 45, to which we did a sunset drive from our hotel.

Päivä aloitettiin kuuden tunnin ajolla pääkaupunki Windhoekista. Noin neljän tunnin ajon jälkeen pidettiin evästauko kohdalle osuneessa varjoisassa paikassa. Tästä kuvasta sain pari päivää myöhemmin haarukoitua, että milloin oli jo kadonnut auton rekisterikilpi. Siitä tuli oma seikkailunsa Kapkaupungissa.

We started the day with a six-hour-drive from Windhoek, the capital of Namibia. At about four hours we had a break in a convenient shadow site. This photo gave me two days later an estimate that the license plate was lost quite a long drive ago. That loss created an 'adventure' of its own later in Cape Town.

Hotelli Sossus Dune Lodgesta oli muutama sata metriä kävelyreittiä päärakennuksesta kahteen suuntaan ja kukin mökeistä oli oma huoneensa.

Our hotel was Sossus Dune Lodge, which consists of the main building and a long walkway to two directions with individual 'rooms'.

Mökit olivatkin tyylikkäitä - pitkän terassin edessä iso makuuhuone ja toisella puolella kylppäri.

The cottages were really nice - a wide terrace, a big bedroom and a bathroom.

Koska ehdittiin olla tuolla vain yksi yö, niin varattiin heti retki dyyneille. Ehdittiin sentään pulahtaa uima-altaaseen ensin, mutta pian jo nähtiin taas antilooppeja. Flickrissä myös strutsien kuva. 

Since we could stay here just for one night, we booked immediately a trip to dunes. First, a quick dip to the pool and then to the road. We saw some antelopes and ostriches (the pics of the latter ones are in Flickr).

Matkalla pysähdys ihmettelemään hiekkaan syntyviä aukkoja: maan alla asuvat muurahaiset putsasivat laajenevaa ympyrää pesäkolon kohdalta.

During the trip we stopped to wonder circles on the ground: they are created by ants who collect everything around their underground nest and naturally start with the closest parts.

Kohde oli 45. dyyni rannikolta laskien ja parikymmentä minuuttia talsittiin sen huipulle ja takaisin. Kohtuu raskasta, mutta hienot näkymät.

Our target was Dune 45, which is the 45th dune when counting from the sea towards inland. We did a 20some minutes walk to the top and back. Pretty heavy exercise, but views were worth it.

Vielä ennen auringonlaskua meidän retkiauton viereen kasattiin hintaan (62,5€ kahdelta tippeineen) kuuluva iltapala (tuo lautanen ja juomia).  

Before the actual sunset, the driver got us some snacks that were included in the trip. It wasn't much but at least a nice gesture.

Harmi, ettei ollut aikaa päästä syvemmälle, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Auringonlasku oli kuitenkin ihan nätti.

Too bad that we didn't have time to get deeper to dune area, but maybe next time. But the sunset was nice.

Illallisen jälkeen näkyi yössä hieno tähtitaivas ja aamulla satuttiin heräämään jo kuuden maissa kurkkaamaan auringonnousua kylpytakkien lämmittämänä.

After the dinner, we admired Milky Way in the night sky. In the morning we happened to wake up early to admire the sunrise.

Ja se hieno auringonnousu:

A lovely sunrise:

Aamiaisen jälkeen lähdettiin eteenpäin. Ensin Sesriem kanjoni, jota vähän näkyikin meidän terassilta - sitten tankki täyteen ja takaisin sorateille kohti Fish River kanjonia.

After the breakfast, we had to move on. First a visit to Sesriem Canyon, which was close by - it could be seen from our terrace. Then some gasoline and back to the gravelled road towards Fish River Canyon.

Kaikki tämän kohteen 30 kuvaa ovat selattavissa tästä kuvasta alkaen - pääset oikean reunan nuolinapilla eteenpäin ja kun näkyy pyöräilijäpariskunta, niin ollaan jo seuraavassa paikassa. Tervetuloa!

All 30 photos of Sossusvlei can be browsed starting from this photo - just click the arrow on the right side to move forward. When you'll get to cyclists, you're on the next place. Welcome!

Huone näkymällä | Instagram Travel Thursday

Marraskuun Instagram Travel Thursdayn aihe on 'Minun luksukseni'. Selasin läpi IG-kuvat ja ensin mieleen tulleesta täysosumaravintolasta Etelä-Afrikan viinialueella löytyi vain yksi kuva, joten valitsin luksukseksi viime vuoden majoitukset hienolla näköalalla.

Tammikuussa Namibia pääkaupungissa Windhoekissa yövyttiin Tarjan vanha tuttavan luona (kiitos Ilkka!) ja meidän terassilta aukeni hienot näkymät auringonlaskun suuntaan. Varsinkin aiemmin tullut sade veti värit huippuunsa.

This months subject for Instagram Travel Thursday is 'my luxury'. There was only one IG-picture of that great winery restaurant near Cape Town, so I chose to report our last year's accommodations with great views.

Windhoek, the capital of Namibia offered amazing sun sets from our apartment's balcony  - especially after the rain. And a big thanks to Tarja's old work mate who arranged to place for us.

Nice chat while watching sunset and rain. +2 more pics of today in http://tinyurl.com/africaTT #Namibia #twitter

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Feb 5, 2016 at 11:53am PST

Hong Kongin hotellimme oli tavallaan luksusta, koska siihen sisältyi pääsy loungeen ilmaisen snäksin ja juotavan ääreen. Huone oli pieni, mutta näkymiä tuli zoomailtua usammankin kerran.

Our hotel in Hong Kong was a kind of luxury as it included access to the lounge with free snacks and drinks. The actual hotel room was quite small, but its view offered many zooming moments.

Perillä ollaan - hotellihuoneen näkymä. Here we go again. A room with a view. #twitter

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Apr 20, 2016 at 2:05am PDT

Soulin Airbnb:n näkymät tulikin jo yökuvana edellisessä Etelä-Korea postauksessa, mutta tässä vielä auringonlaskun hetkellä vähän eri suuntaan.

The night view of the Airbnb-place we had in Seoul was presented already in my previous blog article, but here's the view at dusk and towards a bit different direction.

Perinteinen näkymäkämpästäkuva, Soul 28. kerros iltahämärissä. A classic RoomViewPic in #Seoul (28th floor). #twitter

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Apr 30, 2016 at 7:01am PDT

Machu Picchu -kylässä huoneen ikkunasta avautui ihan erilainen näkymä. Vastapäätä virran toisella puolella oli aamuisin satojen metrien jonotus ylös vieviin busseihin. 

Machu Picchu Pueblo (=village) offered something totally different as a view. Opposite to us on the other side of the creek was every morning a long queue to busses which took people up the mountain.

Liikennevälineet tutuksi: tänään taksi, lentokone, taksi, kävely, pikkubussi, juna, kävely. Käytiin välillä 3770m korkealla, nyt Machu Picchun vieressä 2050m korkeudessa. Ja huoneen ikkunasta näytti tältä. Trains, planes and automobiles: today we got the full house - taxi, plane, taxi, walking, minibus, train, walking. Highest point was 2,34mi and now we’re next to Machu Picchu with this view from our room. #peru #machupicchu #travel #matkailu #rtw #twitter #blog

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Sep 24, 2016 at 8:41pm PDT

Santiagon asuntomme tuli hostellin kautta, mutta se oli parin korttelin päässä oleva oma kämppä kunnon näkymällä - makuuhuoneessa vieläpä pariin suuntaan. Tässä oli pilviä, mutta useinmiten takana näkyi komeita lumihuippuisia vuoria.

The apartment in Santiago was via a hostel, but it was two blocks from there high in a tower building. Nice views, especially from our bedroom with two windows. Scene here is cloudy, but usually there were beautiful snow covered mountains.

Viinialue ajettu ja auto palautettu. Santiagon kämpässämme onneksi hyvät näköalat. Wine valley explored and car returned. A nice view from our #Santiago apartment. #twitter #matkailu #travel #chile

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Oct 17, 2016 at 1:59pm PDT

Tahitin majoitus oli ehkä eniten luksusta (Viktoria putousten hotellimme rinnalla): isäntäperhe asui kyllä yläkerrassa, mutta rauhallisia ja meillä käytännössä oma uima-allas olkkarin lasiseinän takana. Lisänä perheen hyvin koulutettu koira, joka piti meille seuraa ulkona. Paikka oli 230m korkealla meren pinnasta, näkyminä Moorea ja auringonlaskun suunta.

Our accommodation in Tahiti was probably the most luxurious that we had (besides our hotel at Victoria falls). The owner lived above us, but they made no noise and we practically had a private pool behind the glass wall of our living room. Also their very well trained dog kept us company. The place was 230m above sea level, towards Moorea and sunset.

Huomenet Tahitilta. Kotiin 14908 km ja aikaeroa -13h, näkymä meidän olkkarista ainakin on lupaava (auto meidän Kia Hertziltä). Koska netti vihdoin pelittää, niin kuviin lähti vasta Pääsiäissaaren näkymiä - yöllä saapuessa ei tätä paikkaa vielä paljoa nähnyt. Cheers from Tahiti. At least the livingroom view is promising (our Kia by the pool), other parts of the island yet to be seen. Since we finally have better wifi, the photos published are still Easter Island scenes. Kuvia / Photos —> http://photos.kytta.net #twitter #matkailu #blog #travel #tahiti #rtw

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Oct 25, 2016 at 10:51am PDT

Aucklandin asuntokin oli mukavan korkealla 15. kerroksessa ja näkyminä satamaa + rannan taloja ylänäkökulmasta.

Our apartment in Auckland was on the 15th floor showing views of harbour and other buildings below us.

Vaihteeksi cityilyä - lennettiin pohjoissaarelle ja majoitus 3 yöksi Aucklandiin tälläisen parvekenäkymän taakse. And now something completely different. We flew to Auckland and will spend 3 days with this view. #twitter #blog #newzealand #uusiseelanti #travel #matkailu #auckland

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Nov 20, 2016 at 4:06pm PST

Uuden-Seelannin eteläsaaren Campervan-ajelulla upeat näkymät 'majapaikasta' olivat melkein vakio-ominaisuus, mutta Instagrammista löytyi vain Purakaunui Bayn maisemaa yökuvana (heräämisnäkymä). Tuo oli meidän vuorotteluvapaavuoden kaukaisin yöpaikka kotoa (17300 km Vaasaan).

On our Campervan road trip in South Island of New Zealand almost majority of our places had great views, but in Instagram I found only this night scene from Purakaunui Bay (day view here). That place was the most distant night from home during our sabbatical year (17300km = 10750mi from Vaasa).

(English below) Blogissa nyt avaruutta: http://blog.kytta.net/ - ja niin kuvassakin Uuden Seelannin leirintäalueelta, joka oli vuoden kaukaisin yöpymispaikka. Space news in blog: http://blog.kytta.net/ - and some #space in #NewZealand from our most distant night of last year. #twitter #travel #travelblog #camping #campervan #rtw

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Sep 29, 2017 at 10:00pm PDT

Toki oma koti on se isoin luksus, Vaasassakin näkyy välillä olohuoneen ikkunasta näinkin nättiä näkymää.

Of course own home is luxury too, especially as our living room in Vaasa offers sometimes views like this.

Kevättä ilmassa! ^^ A Spring surprise. :-) #twitter #vaasa #winteriscoming #thismorning

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Apr 29, 2017 at 10:26pm PDT

Instagrammini löytyy täältä ja julkaistut kuvat ovat Flickrissä albumeittain. Tervetuloa sinnekin!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta (#IGTravelThursday / #IGTT), jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda / Terhi ja Skimbaco.

My instagram profile is here and more so far published photos are in Flickr albums. Welcome to there too!

This is for Instagram Travel Thursday -meme (#IGTravelThursday / #IGTT), which is arranged by Travellover, Vagabonda / Terhi and Skimbaco.

Autoilua maailmalla | Instagram Travel Thursday

Syyskuun Instagram Travel Thursdayn aihe on mieluisin matkustusmuoto. Meillä ne ovat (perille lentämisen jälkeen) vuokra-autoilu ja kävely. Ensimmäisen kuvan autoa en ole ajanut, vain ihaillut Turun Kakskerrassa kesällä. Mutta se vie oikeaan tunnelmaan, koska vaikka olen ajanut 30 eri maassa, niin Instagrammistani ei löytynyt suoranaisia omien reissujen ajoneuvoja. 

The subject for Instagram Travel Thursday in September is 'favourite travelling form'. For us those are both walking and driving rental car. I haven't driven this car below, but we just saw it near-by Turku this summer. It's creating the right mood, as even though I've driven in 30 countries, there wasn't any pics in my Instagram about our vehicles.

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Jun 18, 2017 at 10:25am PDT

Autoillen pääsee paikkoihin, joihin julkisilla ei tulisi mentyä tai välttämättä edes pääsisi. Uuden Seelannin pohjoissaarella suuntasimme saaren keskiosasta Taupo-järveltä kohti länsirannikkoa ja Taranaki-vuorta. Huomasimme olevamme 'Unohdetun maailman valtatiellä' (=State highway 43) - hidas reitti, mutta täynnä upeita maisemia. Ellei seuraavaa yötä olisi jo varattu New Plymouthista, niin tuohon olisi kannattanut käyttää koko päivän, nyt piti ajaa läpi hiukan liian vauhdilla.

Cars take us to places where public tranportation / taxis would be difficult or impossible. In the north island of New Zealand we headed from lake Taupo to west coast and mount Taranaki. On that route we found ourselves on The Forgotten World Highway (State Highway 43), which was slow but full of beautiful views. Had we not already booked the next night in New Plymouth, that would had been a road to spend more time on. Now we had to drive through it a bit in a hurry.

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Nov 27, 2016 at 2:37am PST

Riskinä aikataululle autoillessa on tietyöt - välillä matka sujuu huiman nopeasti, esim Interstate Wyomingin läpi. Joskus autiomaakin on hyvästä tiestä huolimatta hidasta: Australian koilisnurkka Cairns - Brisbane oli täynnä tietyöpysähdyksiä. Tässä oltiin odottamassa tietyötä Etelä-Afrikassa, mutta noissa maisemissa ei hetken rauhassa istuskelu haitannut yhtään.

One of the risks in car travel is road work. Sometimes driving is a fast way to travel, like our day through empty Wyoming on the Interstate. Sometimes even a good road in desert can be slow - for example in the north-east corner of Australia drive from Cairns to Brisbane was full of road work stops. Stopping doesn't matter if the scenery is as beautiful a the one below in South Africa.

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Feb 13, 2016 at 2:28pm PST

Ajaessa maisemien vaihtuminen on välillä huimaa jopa yhden päivän sisällä - alla kokoomakuva Namibian päivästä välillä Etoshan luonnonpuistosta Swakopmundin rantakaupunkiin. Toisaalta em. Brisbaneen meno oli monta päivää saman näköisiä maisemaa - onneksi hienoa.

Views may change a lot even during just one day - below is a collage of scenes in Namibia between Etosha Nature Park and Swakopmund coast city. On the other hand previously mentioned drive to Brisbane gave us similar scenery for few days in a row. Fortunately that one type of view was exotic, so we didn't get that bored.

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Feb 2, 2016 at 11:35pm PST

Vahingon lisäksi hienoihin paikkoihin pääsee myös tarkoituksella: esim. suurin tunnettu meteoriitti Hoba on yli 60 tonnin rautamöhkäle Namibiassa. Se vaati muutaman kymmentä kilometriä ylimääräistä ajoa pikkuteillä, mutta ilman vuokra-autoa käynnin järjestäminen olisi ollut kalliimpaa ja vaatinut enemmän aikaa ja vaivaa.

In addition to accidentally finding nice scenery, cars help us to get there on purpose. One example is the Hoba meteorite in Namibia,  biggest known meteorite, over 60 tons (kg) of iron. It took additional 30 km of driving on dirt roads, but without rental car getting there would have been much more expensive and taken more time and effort.

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on Jan 26, 2016 at 10:19pm PST

Instagrammini löytyy täältä ja julkaistut kuvat ovat Flickrissä albumeittain. Tervetuloa sinnekin!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda / Terhi ja Skimbaco.

My instagram profile is here and more so far published photos are in Flickr albums. Welcome to there too!

This is for Instagram Travel Thursday -meme, which is arranged by Travellover, Vagabonda / Terhi and Skimbaco.

Oniipa

Tarjan koti kolmen vuoden ajan Namibian pohjoisosassa Ambomaalla 90-luvulla oli Etelä-Afrikan lisäksi toinen Afrikan kierroksen pääkohteista. Moni asia oli pysynyt samana, mutta toisaalta paikka oli nykyaikaistunut paljon. Aikoinaan Tarja työkavereineen olivat tehneet jätskinhakuretkiä 200+ km päähän, nyt kaupungista löytyi omat ostoskeskuksensa.

Yöpaikkana meillä oli yksi Namibian vanhimpia vielä käytössä olevia rakennuksia, eli 1897 rakennettu lähetysasema Oniipassa. 90-luvulla se oli ollut vetäjän asuntona ja vierastalona, nyt pelkästään edullisena vierastalona. (Lähetä spostia, jos haluat yhteystiedon vuokraajalle)

Tarja's home for three years in the 90s in Namibia was the other main target of our Africa trip besides South Africa. Many things had remained the same, but on the other hand the town was now much more modern. In those days Tarja and her work mate had done 200+ km ice cream shopping trips to, now there was a nice shopping centre in the town.

We stayed in one of the oldest still used buildings in Namibia. A mission station built in 1897 was in the 90s the home of mission superior and a guesthouse. Now it's just an inexpensive guesthouse for anyone who asked to rent it.

Meillä oli käytössämme koko 10 huoneinen talo, eli viitisen makuuhuonetta, keittiö, työhuone, kirjasto, ruokatila, olohuone, sauna ja iso palju.

We had just for ourselves the whole 10 room house: about five bedrooms, kitchen, working room, library, dining room, living room, sauna and an indoor pool.

Maanantaina kävimme vierailulla tien toisella puolella Elcin centressä Tarjan vanhalla työpaikalla ja paikan nykyinen pomo esitteli meille paikkaa. Sieltä löytyi vielä kaksi heidän silloin palkkaamaansa henkilöä ja kolmannellekin soitettiin. Samalla kurkattiin 100 metriä kauempana olevaa Tarjan entistä asuintaloa.

On Monday we visited Elcin centre on the other side of the road. It was Tarja's old work place and current superior gave us a round tour of the place. There were still two workers who they hired at those days and a third one got a call from us. We also peeked from outside the house where she stayed.

Jairus oli toinen vielä paikalla oleva 90-luvulla palkattu.

The other worker still there who was hired in the 90s was Jairus. 

Kävimme alueella sairaalan museossa ja naapurikylässsä olevassa lähetystyömuseossa. Käytiin myös hiukan kiusalla paikallisessa pankissa kysymässä 23 vuotta käyttämättömänä olevalle pankkitilille jääneitä rahoja. 😀 Sinne jäivät.

Alueen ravintolan ja majatalon hoitajalta ostettiin pyykkäystä ja vielä lisäksi itselle & tuliaisiksi tekemiään pannunalustoja.

We also visited the hospital museum of the area and the Mission museum in other village. A teasing visit was made to a bank for money in a bank account that had not been used in 23 years. 😀 We didn't get those.

Here's the care taker of area restaurant and guest house, who took care of our laundry. We also bought her handicraft to bring back to Finland.

90-lukuun verrattuna turvallisuustilanne oli muuttunut, ennen asunnot saivat olla rauhassa. Lähetysaseman alueelle oli pari vuotta sitten hankittu yöllinen vartiointi, nyttemmin se oli vaihtunut 24/7 vartiointiin ja naapuritalon suomalainen kertoi heilläkin käydyn jonain yönä. Lähtiessä otettiin kuvia porukasta ja vartijakin halusi itsestään kuvan, vaikkei edes ymmärtänyt englantiani, kun yritin kysellä haluaako tiedoston. 😊

Compared to the 90s the safety situation had changed as earlier there were no burglaries. The Mission station was a few years ago guarded at nights, nowadays it had 24/7 armed guard. A Finnish couple in the neighbouring house told that somebody was in the night even in their house. When we left I took photos of caretakers and even though the guard didn't understand me asking in English about getting the photos, she wanted her picture to be taken. 😊

Afrikan reissun albumiin tuli 22 kuvaa lisää Oniipasta. Tervetuloa sinnekin!

There's now 22 new Oniipa photos in the album of our Africa trip. Welcome there too!

Superlatiivit 2016

Vuosi-2016 yhteenvedon ensimmäinen osa jäi melko numeropainotteiseksi, joten ajattelin kirjoittaa vielä superlatiivimerkinnänkin. Vuoden rästikuvia käsittelen vielä ja aina jonkin osuuden valmistuttua lisään kuvia galleriaan ja julkaisen siitä blogiinkin.

Vaikuttavin paikka

Yksittäisistä vuoden aikana vierailluista paikoista vaikuttavin oli Machu Picchu. Vietettiin raunioilla kaksi päivää ja koska jälkimmäisenä oli hienompi ilma sekä kiipeily Montanalle (tämä näkymä), niin aika ei tullut yhtään pitkäksi.

Ao. kuvassa näkyy rauniot melko pienenä vasemmalla, mutta tästä saa paremmin kuvan koko alueesta. Raunioilta tie lähtee serpentiininä tuonne oikealle laaksoon Machu Picchu Puebloon eli kylään, jossa about kaikki hotellit. (lisää Perua)

The summary of 2016 was concentrating quite a much to numbers, so I thought to write part two about superlatives. There are a lot of photos to be handled, so always when a part gets ready I'll also publish something to my photo gallery and to this blog.

Most impressive place

Of all the places we visited during 2016 maybe the most impressive was Machu Picchu. We spent two full days there but still it didn't get boring, as the 2nd day had better weather and we climbed to Montana for this view.

The scene below has the ruins as quite small part on the left, but it gives a good picture of the area as a whole. The road leaves ruins as serpentine to valley right, where's Machu Picchu Pueblo (village) with most of the hotels. (more of Peru)

Paras eläinkohde

Eläimien katseluun eniten iski Addo Elephant National Park, joka on Etelä-Afrikassa etelärannikon puutarhareitin varrella. Toki Kruger ja Etosha tarjosivat monta hienoa hetkeä, mutta täällä osuttiin parhaaseen norsubongailuun.  (lisää Afrikkaa)

The best animal destination

For animal watching the best place we found was Addo Elephant National Park in South Africa. Both Kruger and Etosha gave really nice moments, but here we finally witnessed great elephant scenes. (more of Africa)

Erikoisin näkymä

Monta erikoista paikkaa näkyi, mutta kärkeen voisi laittaa Pohjois-Irlannissa olleen 'Jättiläisen polun', jossa on basaltista muodostuneita kuusikulmiopylväitä. Vaikka niiden synty selitettiin infotaulussa, niin outoa silti. (lisää Irlantia)

Most curious scene

We saw many strange places, but top one might be Giant's Causeway in Northern Ireland with those hexagon basalt columns. Even though the mechanism was explained in the visitor centre, is was still weird. (more of Ireland)

Iskevin Dejavu-paikka 

New York saa tuntemaan itsensä keskelle leffaa tai tv-sarjaa käveleväksi, mutta ensimmäistä kertaa nähtynä Washington D.C. iski samoin. Paikkoja ei riitä yhtä paljoa kierrettäväksi, mutta pari päivää oli täyttyi kevyesti: ensimmäinen päivä kierrettiin senaatti, pitkä puistoalue, Washington ja Lincoln monumentit sekä valkoinen talo. Toisena päivänä käytiin senaatin ja edustajainhuoneen sisällä opastetuilla kierroksilla (valkoiseen taloon ei enää pääse, ainakaan suomalaiset). (lisää USAa)

Most iconic place

First visit to NYC caused the feeling of being inside a film or a tv-show, and now we got the same during the days in Washington D.C. There are fewer places to visit, but two days were easy to fill: on first day we walked around Senate, The Mall, Washington and Lincoln monuments and The White House. The second day we participated to guided tours inside the Senate to both famous halls. The White House is not allowed for (at least Finnish) visitors anymore. (more of USA)

Nostalgisimmat kohteet

Saatiin molemmat uusintavierailu vuosien takaiseen paikkaan: tammikuussa käytiin Namibian Oniipassa, jossa Tarja työskenteli 1990-93. Pari sen aikaista työtuttuakin näkyi. Lisäksi moni hämmästyi valkoista, joka puhui Ndongaa. 😊

Syyskuussa Pohjois-Amerikan kierroksen varrella tapasin kesän 1982 isäntäperhettäni - ensin D.C.:ssä Heatherin ja myöhemmin Indianassa Judyn + poikansa Jeffin ja Gregin perheineen, joiden luona oltiin yötäkin.

The most nostalgic destinations

We both got also to see friends from past years: in January we spent five days in Oniipa (a little village in northern Namibia) where Tarja worked 1990-93. There were still couple of her old work mates. And many others got surprised by a white woman, who spoke Ndonga. 😊

In September on our road trip in USA we met my host family from summer 1982. First Heather in D.C. and later in Indiana Judy + her sons Jeff and Greg with their families. We got to spend a night in Greg and Susan's home - Thanks! 🌹

Ajettiinpa Afrikassa

Tässä hiukan yhteenvetoa ja tilastoa menneestä reissusta. Alla kartta ajetusta reitistä, kukin päivämatka on eri värillä ja kaksi pätkää jotka mentiin maksetulla kyydillä ovat ohuella violetilla viivalla. Suunnitellun reitin viimeinen versio meni näin - aika lähelle osui, isoin ero tuli Lesothon käynnissä. Tarkemmin karttaa voi tutkia täällä.

Here's a summary and some statistics of our road trip. Below is the map of our route. Each driving day is drawn with different color + there are two arranged trips on purple. Planned route was this, so we got quite close to that - except for Lesotho visit. You can examine the map closer here.


Tiet matkan varrella olivat pääosin hyvässä kunnossa, eniten Etelä-Afrikan puolella. Pienilläkin asfalttiteillä oli rajoituksena 120 km/h ja siinäkin vauhdissa isoja autoja vilahteli ohi. Namibiassa meno Sossusvleihin ja sieltä Kalajoen kanjonille oli tuskastuttavin soratieosuus - kahtena päivänä yhteensä 700km, onneksi noin kolmasosa suht tasaista 100km/h tietä.

Roads were mainly in good condition, especially in South Africa. Even on small tar roads the limit was 120 km/h (75 mph) and even then bigger cars passed us all the time. In Namibia two days to and from Sossusvlei to Fish River canyon was worst gravel road part - 700 km (435mi), but fortunately about 30% of it was quite ok.


Excelillä hoituu moni asia, joten ajokilometritkin tuli laitettua muistiin aina päivän lopuksi. Alla tulokset graafina - kumulatiivisen käyrän loppuarvoksi tuli 10484 km. Pisimmät ajamattomat pätkät tuli Swakopmundissa ja Kapkaupungissa; kaikkiaan tuli ajoa keskimäärin 175 km päivässä ja jos 13 ajamatonta päivää jätetään pois, niin varsinaisina ajopäivinä mentiin keskimäärin 223 km. Yleensä maisemat olivat niin hienoja, ettei ajaminen pitkästyttänyt.

Excel handled our daily driving distances too. Below is a chart about the result, cumulative driving distance was 10484 km (6514mi). Most days without driving were in Swakopmund and Cape Town. For whole trip the average was 175 km (109mi) per day, but if those 13 days when we didn't drive at all are noted, then on driving days we went 223 km (139mi). Scenery was all the time so great, that it wasn't bad at all.

Yleensä ajopuolisuuden vaihtaminen on tehnyt parina ekana päivänä perillä ja samoin takaisin Suomessa nolon tuulilasinpyyhkimien vilkutuksen aina kääntyessä, mutta nyt tuli vain kotona ajamaan lähtiessä mentyä aluksi 10 metriä vasemmalla puolella. ^_^ (matkalla toki jonkusen kerran lähdin ajamaan väärällä puolella, mutta senkin huomaa aika nopeasti...)

Vielä olisi n. 13500 kuvaa/videota läpikäytävänä. Tarkoitus on tehdä blogipostauksia joistain kohdista, joten täällä taas jossain välissä uutta. Tähän astiset kuvat löytyvät Afrikka-albumista, tervetuloa sinnekin.

Usually switching driving side has caused in destination and back here for couple of days embarrassing windscreen wiper signal when turning, but now the only effect there (few times) and here at home (once) was plain driving on wrong side of the road. ^_^

Now only thing left is to go through about 13500 photos/videos. The plan is to create few blog postings out of those, so until then. And in the mean while please find published photos here.

100 strangers #5-6 --- 100 tuntematonta #5-6

100 tuntematonta -projekti on edennyt hiukan hitaasti, mutta projektin omistajana voin onneksi joustaa valmistumisajan suhteen. Nyt tuli mukaan hollantilaiset Hein ja Marike, joilta kysyin julkaisuluvan Fish River kanjonille pyöräiltyään. Kanjoni on joillain mittareilla maailman toiseksi suurin, eli tutulta tuntui maisemat ihan aiheesta.

My 100 strangers project is progressing a bit slowly, but it's still on! Now I asked permission from Hein and Marike (from Netherlands), who were biking to Fish River Canyon, which is said to be the second largest in the world.



He olivat hiukan reippaammalla matkalla, pyöräilivät Namibiaa ja koko reissun kesto heilläkin pari kuukautta. Kanjonilla lämpö nousi päivisin +35C tienoille, joten tuo vaatii kuntoa ja asennetta. Oli mukava juttutuokio ja nähtiin vielä tänäkin aamuna matkalla Ai-Ais:n kuumille lähteille kanjonin eteläpäähän.

Also they were on about two month trip, but instead of taking the easy way, they explored Namibia on bicycles. Temperature in canyon rim raised during day time to 35C (95F) so that requires strength and attitude. We had a nice discussion and met also today on our way to Ai-Ais hot springs to the southern side of canyon.


Afrikan kuvat ovat omassa albumissaan.

This trip's Africa photos are here.

Etosha - Swakopmund

Ajamaan lähdettiin ja kilometrejä tuleekin - nyt 5117 täynnä ja alustavan hahmotelmankin mukaan aikalailla puoliväli sekä ajallisesti että ajomatkallisesti. Maisemat on kuitenkin niin eksoottiset EP:n lakeuksiin verrattuna, että ei tylsistytä ajo. Ja seurakin on hyvä! :)

Ajo perjantaina Etoshan luonnonpuistosta Swakopmundiin Atlantin rannalle oli niin vaihteleva, että tässä päivältä muutama kuva.

Road trip means driving and that we've got - 5117 km so far. About in the middle of this trip in distance & time, but a good company makes time go fast. Last Friday drive from Etosha Nature Park to Swakopmund here on Atlantic coast gave quite much to see.

Päivän aloituksena ennen ajo käytiin kurkkaamassa leirin viereinen juomakuoppa vielä pari kertaa. Näkyi 'vain' seepraa ja impalaa juomassa. Norsut ei osuneet noihin pariin päivään juomaan - kerran paikalle tullessamme oli yksi juuri poistumassa. Muuten kyllä näkyi isojakin eläimiä, sarvikuonoa ja kirahvia muutamaan kertaan. Paikka ansaitsee oman postauksensa joskus.

Before leaving the camp we did yet few checks to water hole next to it, but 'only' zebras and impalas visible. On our visits there was only one elephant who was just leaving, but rhinos and giraffes were seen several times.



Luonnonpuisto ei ollut kelvannut maanviljelyyn, joten siellä oli kuivempaa, mutta pian siitä etelään kulki jo isoja sadepilviä. Ei osuttu tuohon, mutta ulkolämpö tippui päivän kylmimpään 22C.

South of park we got closest to rain. On this part was coldest moment of the day 22C (72F).



Loppumatka olikin ilman jopa noita muutamia lasiin tulleita pisaroita. Tie oli suoraa ja hiljaista - pisin viivasuora pätkä oli 19km. Muut suorat vaihtelivat 3-12km välillä.

Roads in the beginning of day were really straight, longest line was 19km (12mi), others just 3-12km.




Kalliot ovat monesti erikoisen muotoisia isompia ja pienempiä kivikasoja.

Exotic looking rocks/hills were seen.



Näillä tienoilla ennen varsinaisen autiomaan alkua oli päivän kuumin kohta 40,5C. Itse autiomaa viileni koko ajan Atlantia kohti ajaessa.

Around the next place just before desert was the hottest part of day, 40,5C (105F) and after that it started to drop towards Atlantic ocean.



Siellä näkyi vielä jokin sadepilven näköinen, en tiedä miten paljon tuo virkisti.

Probably rain spotted.



Autiomaan tasankoa riitti n. 200km ja kapealla tiellä nopeusrajoitus edelleen se 120 km/h (kuten suurimman osan matkaa). Tuolla etelässä vuorten takana alkoi iso dyynialue.

Actual desert lasted about 200km (125mi) and could drive quite fast 120 km/h (75mph). After those mountains is the dune area.



Autoja ei aina kierrätetä, vaan jopa rekkoja näkyi tien varressa kumossa hylättyinä (3 tähän asti, yksi aika tuore kaato, kun ihmisiä oli satamäärin sitä vielä katsomassa).

Often cars, even trucks were abandoned by roads.



Vasemmalla kaukana alkoi näkyä Swakop-joen uoman puita ja kohta tulikin kaupungin tervetulokyltti.

Soon after seeing far left some trees near river Swakop we got to city limit.



Swakopmund olikin tähän astisista kaupungeista eniten kaupungin näköinen - rakennuksista moni on vanhaa saksalaistyyliä.

Swakopmund has a long Germanic history, many buildings share the same heritage.



Rannikolla taivas oli pilvessä, mutta aallot Iron Jetty -laiturinkin kohdalla kovat.

On coast it was cloudy; big waves also on Iron Jetty pier.



Illemmaksi sinistäkin ilmaantui, tässä keskustan pääuimarannan luona. Sen edessä pitkä rivistö loma-asuntoja.

After some time sky got more clear, here main beach and holiday apartments.



Päärannan kohdassa oli myös Namibian presidentin kesäasunto ja sen majakka.

Next to main beach is the summer residence of the President of Namibia.



Heti ensimmäisenä iltana oli näiden päivien näyttävin auringonlasku. Nuo hehkuvat pystyhaituvat olivat jotain uutta ainakin itselleni.

On the first night we saw the most colorful sunset, those formations were something new for me.



Kaikki reissun kuvat (ja yo reitin kartta) löytyvät Flickrin Afrikka-albumista, ehkä jokunen lisää myös tämä sivun oikean reunan instagram-linkin takaa.

Photos (and route map for this day) are in Flickr Africa-album, maybe few more in instgram (link here on right).