Ihmettelyjä elämästä, kaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Lähteenä 60v uskomaton 2lapsinen atk-alan scifi + matkailu (76m) + lautapeli + leffa + tiede + tietokone + valokuvaus + avaruus + kaikki-mahdollinen -intoilija. Liian nuori leski, mutta nyt onneksi myös paappa. Ja poikakaveri!
Tänään kun KAJ on ajankohtainen Euroviisuissa, niin vielä toinen vaikuttava aiempi musavideonsa: TACO HEJ (me. GU$TA). Aikamoista tässä on, että tuo on kuvattu yhtenä pitkänä otoksena!
Since KAJ's big day is today in the Eurovision song contest, here's one more of their videos: TACO HEJ (me. GU$TA). One cool thing here is that this whole video is shot in one long take!
Sanaleikkejä löytyy (kuulemma) montakin - esim tuo nimi lausuuntuu samoin kuin Tack å hej eli Kiitos ja hei. 😃 Youtubesta löytyy myös kaksiosainen musavideon teosta kertova video (osa1 ja osa2). Tien pätkä oli poliisin luvalla suljettuna 12 tuntia ja tuo nähty video onnistui kolmannella otoksella.
There are (I've heard) several puns here, for example Taco Hej sounds in Swedish like 'Thanks and bye'. 😃 There's also a behind-the-scenes video about making of this (part1 & part2). They got permission to close that road for 12 hours and managed to shoot that video on the third take.
Muistelin tämän olleen jollain julkaistuna lauantaiklassikoissa, mutta äkkiseltään en löytänyt, joten täältä pesöö! Tämä Come with Me Now oli näköjään iso hitti ainakin USAssa 11 vuotta sitten. Bändi on KONGOS, jonka juuret on Etelä-Afrikassa. Kuuntelin paria muutakin kappalettaan, mutta kyllä tämän hitteyden ymmärtää - jotenkin oudon vangitseva.
I don't remember from where I've heard about this song, but it's weird yet catchy, so here you are! The band is South African based KONGOS and this song of theirs was a hit in the USA 11 years ago. Come with Me Now was the only one I liked about a couple of their songs that I checked out. But it's quite clear why this became a success.
Muita lauantain klassikkoja löytyy Lepiksen listalta. Jatkoa! 🍀
The other meme participants are in the list of Lepis. Have a good one! 🍀
Luin viime syksynä Mika Sundqvistin elämäkerran ja siellä mainittuja kappaleita tuli tsekattua lukemisen ohessa. Mikalla oli puolivalmiina kappale Ritari ja linnanneito, jonka viilasi Syksyn sävel -kilpailuun sitarin innoittamana. Oli töissä levykaupassa ja siellä ikkunassa olleen sitarin viritti länsimaiseen sävelmaailmaan sopivaksi. Tuohon kappaleeseen sitariosuuden soitti Heikki Silvennoinen. Vaikka jäi kahdeksanneksi, niin mainio biisi! 😊👍🏻
I've read a few biographies and one of them was about a famous Finnish musician Mika Sundqvist. He has done some hit songs but more in his studio and by creating songs for others. This song was done to a song competition that was a big thing in Finland in the 70's and 80's. He had a song called 'Knight and maid' but got this sitar and since the Finnish word for knight ('ritari') rhymes with 'sitari' the song got the name 'Sitar and maid'. A really fun and catchy song. 😊👍🏻
Reilun viikon aikana on yllättäen noussut kuuluisuuteen vöyriläinen bändi KAJ. Kappaleensa Bara bada bastu Ruotsin Euroviisukarsinnoissa oli aika paukku ja on jo joka puolella, joten jääköön pois tästä.
In Finland and Sweden there's currently one hot name from Finland in music: KAJ. Their participant song Bara bada bastu in Sweden's competition for their Eurovision candidate has been playing everywhere so I won't show it here.
Ryhmä on tehnyt aika pitkään jo ihan ammattimaista kamaa. Tämä on K-pop tyyliin 9 vuotta sitten tehty kappale, jonka nimi Pa to ta na kako on Vöyrin murteella suunnilleen että 'Tapaatko ottaa kakkua?' Mikroaaltouuni oli rakennettu Katarinan kavereiden halliin!
The group has been around for a long time. This first song was made in K-pop style nine years ago. It's about a grandmother who pushes everybody to eat buns. The big microwave oven in the video was built into a hall of Katarina's friends!
Mua sivistettiin KAJsta kolme vuotta sitten. Käytiin silloin katsomassa tekemänsä komedia-musikaalin Botnia Paradise Wasa Teaterissa.
I heard about them three years ago when we went to see a musical comedy by the group in the Swedish speaking theatre in Vaasa.
Vuodelta 2011 on heidän joulukalenteriksi tekemänsä 'Tango taas' -laulu äitinsä käskystä Seinäjoen Tangomarkkinoille naista etsimään lähteneestä vanhasta pojasta. Osa laulusta siis suomeksi. 😃
The second song is for the Christmas calendar that they made 14 years ago. It tells about an old guy still living at home and his mother tells him to go to a dance happening to find a girlfriend.
Lauantaiklassikot jää yleensä osallistumatta, mutta jo pari kk sitten tuli mieleen tämän hetkisen lomamatkan kohteesta tämä kappale. Ollaan nyt Galvestonissa ja hotellin aamiainen on 'mannermainen'. Omena on ainoa tarjolla oleva hedelmä/kasvis.
I usually don't participate in Saturday classics but this song I selected already a couple of months ago when thinking of our destination. We're now in Galveston, TX and the breakfast at the hotel is somehow 'continental'. Apple is the only fruit/veggie available there.
Laulun sanat ovat vähän pieleen, kun oikeasti likkakaveri on ylihyvä pakkaus. ❤️😊 Supertrampia ei ole paljoa tullut kuunneltua, mutta tämä on usein kuultu ja hyvä melodia.
The lyrics of this song are otherwise not suitable as actually she's a lot of a gf. ❤️😊 I haven't listened to Supertramp much but this song is very familiar and has a nice melody.
Pikainen postaus kentältä lauantaiklassikkoon. Kappale on näistä Kambodzan kamalista historian tapahtumista, mutta kappale on ollut mun lemppareita jo neljäkymmentä vuotta. Ja sopii meidän loman kohteeseen. Bändi on siis Dead Kennedys (kiitos Timo M. sen esittelystä yläasteella 🙏🏼).
A quick blog post to Saturday classic. This song tells about the terrible events of Cambodia's past. This song by Dead Kennedys has been my favourite for about forty years. And suits our vacation destination.
Tuosta löytyy oikeakin musiikkivideo, mutta siinä on väkivaltaisen dokumenttikuvaston takia ikäraja, niin ei toimi upotettuna. Alla me lähdössä matkaan Kambodzaan ja julkaisen tämän ennen portille lähtöä.
There's also a real music video of the song, but it has age restriction (due to violence in documentary footage) so it's not working embedded. Below us waiting for the plane to more peaceful Cambodia.
SusuPetalin innoittamana vähän heviä peliin. Paljoa en oo bändiä kuunnellut, mutta tämä Black Sabbathin Paranoid on kyllä klassikko.
It's been a while but since I got a reminder here's for a change a quick Saturday classic. I haven't listened to Black Sabbath a lot but this Paranoid is a Classic.
Klassikkosarjaan ehkä vielä enemmän kuin edellinen kantri-asiakasvalitus kuuluu tämä Ozzy Osbournen ekan soololevyn Crazy Train.
This one is surely more classic than my previous country-style customer complaint. The song is Crazy Train by Ozzy Osbourne from his first solo album.
Itse en ollut edes tiennyt kappaleesta ennen kuin marraskuun alussa Patong beachillä jostain Katarinan soittolistalta soi tuo. Vietin monta tuntia ihmetellen, että mistä tuo Ozzyn kappale on tuttu. Selasin imdbstä, että missä leffoissa se on ollut, kunnes yhtäkkiä tajusin kuulleeni sen lukemattomia kertoja tässä Blue Man Groupin lempivideoni alkuosiossa. Nähtiin BMG-ryhmä Floridassa (bloggaukseni) ja oli mahtava! Toisen kerran käytiin katsomassa Tampereella, jossa odotukset oli liian korkealla ja oli kai liikaa yksinkertaistettu vähemmällä puheella ulkomailla esitettäväksi. (Jos video ei näy, niin löytyy täältä.)
I actually heard that song for the first time in November at Patong beach Thailand. Katarina was playing music from some playlist and for this song I started wondering for hours from where do I know this!? I browsed from imdb movies which have this song when suddenly I realized that I've heard it countless of times in this my favorite Blue Man Group video. We saw the BMG in Florida (my blog post of it) and they were great! The second time was on their visit to Finland but then the expectations were too high and they had also somehow simplified the show for foreign audiences to have less speaking. (if the video doesn't open, you'll find it here)
Tuo em. musan muistelu tapahtui tässä rakennuksessa tuolla kolmoskerroksessa. Oli kyllä hintansa väärtti majoitus: 2hlöä viikko 125€ ja uima-allas tuossa aidan takana.
This song place remembering happened in this building on the third floor. It was a really good quality/price accommodation: 2pp for a week 125€ and they had their own swimming pool.
Ja kun kerran aloitin, niin saman tien muutama muukin Phuket-kuva. Patong beachin tuk-tuk-rivistöä.
And now that I started showing pics, let's do a few more from Phuket. Some tuk-tuk taxis in Patong beach.
Mun onnistunut kuplarengas sukelluksella.
My bubble ring while diving.
Meidän kuski temppeli ja Phuketin vanhan kaupungin retkellä.
Our Grab driver on our trip to the temple and Phuket old town.
Pitkästä aikaa klassikoiden pariin. RIP Crosby, mutta myös tämä taitaa olla klassikko. Itse kuulin tästä vasta pari päivää sitten, kun ao. kuva tuli vastaan Facebookissa ja etsin videon Youtubesta. Amerikoissa United-lentoyhtiön matkatavarakäsittelijät olivat rikkoneet muusikon kitaran, mutta firma kieltäytyi korvaamasta soitinta. Tämä teki asiasta laulun, jota on nyt kuunneltu Youtubessa yli 22 miljoonaa kertaa. Kuulemma lentoyhtiön kurssi olisi tuon takia pudonnut 10% ja lopulta maksoivat 3000 USD korvausta. Kannattiko viivytellä? Hä!?
The left side text in Finnish tells about the same as is in the pic below. David Crosby passed away, but this one I started writing already before so will stick to it. I noticed this pic in my Facebook feed and searched for the song on Youtube. It has now actually over 22 million in the viewing counter.
Pitkästä aikaa hiukan musisointia. Musan assosiointi hyppelyissä tuli vastaan tämä 'He tulevat hakemaan minut pois, hahaaa!' -kappale. Olin vasta yksivuotias tämän tullessa, joten omakohtaista muistoa ei ole, mutta myöhemmin tämä on tullut monta kertaa vastaan. Ja oli tuolloin 1966 edellä aikaansa.
It's been a while but here's again some classic music. We've done some associative music jumping and got in this They Are Coming to Take Me Away, Ha Haaaa. I was just one year old in 1966 when this came out, so I don't remember it but have heard it every now and then ever since. A song that really was ahead of its time.
Solisti on taiteilijanimeltään Napoleon XIV ja oikealta nimeltään Jerrold Samuels. Tämä kappale oli välitön hitti ja nousi maailmalla kärkisijoille. Lisätietoa tuolla linkkien takana, muun muassa että Jerrold teki vuonna -88 jatko-osan nimeltä 'He tulevat hakemaan minut taas, hahaa'.
The artist is Napoleon XIV i.e. Jerrold Samuels who wrote this song in 1966. The song was an immediate success and got to top lists in USA, Canada and UK. More info behind links above, for example that in 1988 Jerrold published a sequel named 'They're coming to get me again, ha haaaa'
Nyt parin päivän ajan on päässä soinut toistolla mahtavan Peacemaker -tv-sarjan intromusiikki. Yleensä tv-sarjojen alkupätkät tulee hypättyä yli, mutta Game of Thronesin ja tämän katsoo joka kerta. Jo tuo video henkii sitä sarjan mainiota kieroa mustaa huumoria.
Now for two days I have had this intro song of the great Peacemaker tv-series on my head all the time. Usually I skip intros after the first time but this (as also Game of Thrones beginning) I want to watch every time. That whole dance shows the clever dark humor that the series has.
Tv-sarja perustuu James Gunnin viime vuotisen ylihyvän elokuvan The Suicide Squad yhteen hahmoon, Peacemakeriin.
Ja Suomi-bongauksena heti ensimmäisessä jaksossa Peacemakerin selaillessa itselleen mieluisia äänilevyjä, siinä kolmen katsotun joukossa vilahti Hanoi Rocksin levykin!
Kappale on norjalaisen Wig Wam:n kappale ja se löytyy kokonaan tästä:
The tv-show is based on really good The Suicide Squad movie. It's directed by James Gunn and premiered last year. Peacemaker is one character in that movie.
Already in the first episode I noticed a Hanoi Rocks (a Finnish band!) album cover when Peacemaker was browsing music he liked.
The song is done by Norwegian band Wig Wam. The whole song is here:
Lepikselle lauantaiklassikoiden teemana on luonnollisesti joulu. Siihen sarjaan olisi ollut jonkinlaisena lauluna Whamin Last Christmas, jota on aina tullut rallatettua ja josta vuosi sitten Tarjan kanssa oli puheissa, että tuo sana voi olla 'viime' -merkityksen sijasta myös 'viimeinen'. Ja niinhän se tosiaan oli.
Tämän Malta reissun tarkoituksena oli vähän sellainen irtirepäisy meidän yhteiseen matkustusharrastukseen. Jos omikron olisi ollut tiedossa jo lentoa varatessa, niin olisi jäänyt tekemättä. Mutta nyt on jo viides päivä tulosta ja vieläkään ei mitään oireita, joten ehkä vältin viruksen tältä kertaa. Ja nyt on viikko 3-piikistä, joten ensi torstain paluussa on ainakin sekin suoja jo täysillä.
Jouluaattona menin pariksi tunniksi (liian vähän) Caminolle, joka on tuosta satamasta 15 minuutin venematkan päässä. Siellä näkyikin juuri Tarjan lempiväri merien sarjassa:
The current theme for Saturday classics of Lepis is naturally now Christmas. For that exact theme I would have had Wham's Last Christmas. I've always liked it but a year ago we talked that instead of 'previous' that word could also mean 'final'. And so it really was for Tarja.
This trip to Malta was planned to be a bit of a tear off from my usual rut to our common travel hobby. If omicron had been in the news when I booked the flights I probably wouldn't have dared to do this. But now it's already the fifth day since my airport/airplane time and no symptoms yet, so it seems that I dodged it for now. And today is a week since my 3rd vaccine, so when I return on Thursday my cover should be on the max.
On Christmas Eve I spent two hours (too short a time) in Camino. The boat trip there takes only 15 minutes. A nice place to walk around. There I also noticed Tarja's favorite sea color:
Suru Tarjan menettämisestä iski taas paluumatkalla, kun ajattelin miten tykkäisi tuostakin hetkestä. Veneeltä kävelin sataman hampurilaisbaariin syömään lounaan ja siellä tuli tämä kappale jollain ikuisella luupilla uudestaan ja uudestaan:
The grief of the loss of Tarja hit me again on the boat trip back when I thought how she would have enjoyed that moment. From the boat I walked to harbor hamburger restaurant for lunch and they had this song on some kind of ever-lasting loop playing over and over again:
Eipä siinä voinut muuta kuin veneeltä jatkaen vetistellä sitten vielä syömisenkin ajan. Valitsin nimittäin tuon The Breakfast Club -leffan omalla leffavuorollani 28.6.2020 suurin odotuksin, että nyt Tarjakin kokee tuon nuoruuteni klassikon. Mutta tämä olikin lopuksi, että 'mjääääh olipa tylsä leffa'.
So there I was eating a hamburger with tears in my eyes. The movie music played was from The Breakfast Club which I chose on my movie turn and we watched it on June 28th 2020. I had high hopes that 'now Tarja would finally see the classic of my youth'. And after the feature she was like 'booooriiing'.
Merry Christmas, Happy Holidays and so on to you all!
Kuusamon reissun kuvat odottavat käsittelyä ja kun kohdalla on taas lauantaiklassikko, niin keksin miten saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuusamo-kappale ja kuvia Kuusamosta:
Now that I have photos from Kuusamo hiking to be published and it's Saturday Classic day I got an idea to combine those. So here's a song about Kuusamo and photos from Kuusamo:
Turo's Hevi Geeltä tuli aikoinaan kuunneltua eniten (ainoastaan) sitä ekaa levyään, jonka mahtavan Santapaperia-kappaleen sanat osaan melkein vieläkin ulkoa. Perinteisempi hauskuutus on Peeniskateus.
Tässä samalla siis muutama kuva meidän parin viikon takaiselta Ruka-Kuusamon ruskaretkeltä. Paikkana on näitä isoja 14 hengen mökkejä, missä on yhteinen oleskelutila. Mukavaa!
This band is Turo's Hevi Gee, a Finnish humorous band which has been active for 36 years. They sing cover versions of hit songs with their own lyrics.
Below are photos from the first and the second day of the hiking trip. This place has been used for our trips now for many years, the cottage has two person rooms for 14 and a big common chilling area. Niiiiice!
Tuo Rukan Salonki sijoittuu lammen ympärille ja tuolla keskellä on tilausravintola.
There are several cottages in that company and they are all located around this little bond. There's a rental restaurant in the middle of the bond.
Perjantaille valittiin reitiksi tosiaan Pieni karhunrinki, joka on kuulemma Suomen suosituin vaellusreitti. Tässä vanha mylly, jonka kohdalta alkaa reitin ympyräosuus.
The route for Friday is called 'Little Bear circle' and it's said to be the most popular hiking route in Finland. This old mill is the place where the circle begins.
Myllyn kohdassa joen toisella rannalla oli metsästävä pikkulintu, joka aina pulahti kovaan virtaan ja palasi tähän kivelle.
This sharp little bird was 'hunting' on the other side of the river near that mill. It kept swimming in the stream and always returned to this rock.
Korkeimmalta näköalatasanteelta oli hienot näkymät:
The view from the highest scenery platform was beautiful:
Uusintana vielä yksi reitin riippusilloista:
The nice bridge photo re-published:
Ja Spock-tervehdys joen varrella:
And a Spock-greeting by the river:
Jyrävä koski on reitin isoin ja siellä pidettiin tauko, jonka aikana laitoin dronen ilmaan.
This is the biggest rapid (Jyrävä) in the river and we had a break by this. I used the free time to send my drone up.
Loput Kuusamon tähän astisista kuvista täällä ja musiikkia janoavalle muita lauantain klassikoita täällä.
The rest of my so far published photos are here and for those who are looking for more Saturday classics please follow this link.
Tänään 2.10. on Vaasan 417-vuotissynttärit, joten ajattelin musisoida Vaasa-aiheisesti. Juicen alkuperäinen olisi tietysti alkuperäinen, mutta tämä Kotiteollisuuden versio on kyllä raikkaampi! Sanatkin tuli vasta nyt luettuakin ja on se Juice kyllä ollut mestari.
Today (October 2nd) is the 417th birthday of Vaasa so I chose a few Finnish songs mentioning this city. The first one is a cover version of a famous Finnish song writer, the lyrics with some kind of translation are here (in writing he was maybe a kind of Finland's Bob Dylan).
Vaikken itse aktiivisesti kuuntele, niin Klamydia on kuitenkin jotenkin positiivinen bändi. Jäseniäkin näkee aina välillä tuolla kadulla kävellessä ja tulee fiilis, että ne on meidän omat julkkikset. Tämä Pohjanmaa onkin yks tarttuvimpia kappaleitaan:
Even though I don't actively listen to this Klamydia band from Vaasa I find them really positive characters. Since the members can be seen here on the streets in everyday life they feel like our own celebrities. This song is about our area ('begins with P ends with A it's great to be at Pohjanmaa' = Ostrobothnia). It's lyrics are here.
Mutta ettei nyt liikaa kehuisi, niin on Klamydia harrastanut myös tuota suorapuheisuutta, eli vaasalaiset on homeperseitä. 😄 Kun olen luultavasti vielä yli puoliksi kurikkalaanen, niin tuotakaan ei ota vakavasti.
But since people of this area of Finland are said to be brutally honest, they also have another song telling that people in Vaasa are 'mold asses' for not participating in any events but just staying at home... 😄 If you really want to listen to it too, you can find the link on the left.
Soitetaanpa pitkästä aikaa musaakin. Tämän kertainen klassikko on Rollarit -teemasoitto ja omistettu bändin sympaattiselle rumpalille Charlie Wattsille, joka kuoli viime tiistaina.
I've had a summer break in the Saturday classics but today's the Rolling Stones theme day. This is dedicated to their sympathetic drummer Charlie Watts who died last Tuesday.
Aika uskomatonta, että Charlie, Mick ja Keith ovat olleet samassa bändissä pari vuotta pidempään kuin mun koko tähän astinen elämä. Tuolla Charlien wiki-sivulla on kiinnostavaa juttua.
Itselleni eniten iskeneet kappaleet ovat tämä ja (I can't get no) Satisfaction, mutta valitsin nyt vain yhden. Ulkomaiden huippubändejä ei ole tullut kovin montaa nähtyä, mutta Rollareiden konsertissa olin Hesassa olympiastadionilla 6.6.1995 kun Wärtsilästä järjestettiin sinne toimihenkilökerhon matka. Oli upea show!
It's amazing that Charlie, Mick and Keith were in the same band two years longer than my whole life so far. That wiki page about Charlie contains a lot of interesting trivia.
The best Rolling Stones songs in my opinion are this one and (I can't get no) Satisfaction but I wanted to pick just one now. I haven't seen many foreign famous bands live but these guys I have seen. Our company's personnel club arranged a trip to Helsinki on June 6th 1995 to see the Rolling Stones. That was a great show!
Klassikkosarja on kesän ajan vapaampi, joten yhdistän samaan ekan Lapin päivän kuvia ja muiston Tarjasta. Pyöräilyä tuli vain 17 km, mutta päälle kävelyä reilu 7 km. Kävin tutun reitin Ylläsjärven reunaa Ylläslompolon järven lintutornille ja siitä vielä kuvaamaan itseni Lompolonpääjärvellä:
The classics series is a bit different during the Summer so I'll publish some photos from yesterday as well as a memory of Tarja that the song brings to me. I bicycled to a walking path and hiked via shores of two lakes to the third small one. The drone picture below is of me and the Lompolonpää-lake:
Kävellessä tuli kuunneltua kännykän kaiuttimesta tämä kappale putkeen kuudesti. Bändi on Elokuu ja ns. 'cityhumppa'-kappaleensa aikoinaan hittinä soinut herkkä Saatilla:
During my walk I listened to this song six times in a row. The band is Elokuu (translates to 'August' in English) and the song Saatilla (about as 'Accompanying' i.e. walking with a date). Lyrics translated to English tell a bit even though some words were not translated at all.
Viimeksi tuolla käydessä (2015) satoi paluumatkalla ja kun marssittiin alla näkyviä pitkospuita sadeviittojen alla niin laitoin tuon kappaleen soimaan kännykän kaiuttimesta. Tarja muisteli monesti miten mukava hetki se oli, vaikka satoikin. Sanoissa löytyykin monta sopivaa sanaa: pitkospuut, taluttaa, saatilla, käpertyä kainaloon. ❤️
On our last visit here in 2015 it started to rain during our walk back to the car. We marched on the path below under our rain ponchos and I played this song on the speaker of my phone. Tarja has mentioned several times how nice that moment was even though it was raining. The lyrics are really nice, telling about walking together, Summer nights and hugging. ❤️
Järven rannalla ollut infokyltti oli tänään hiukan kärsineen oloinen:
The info sign by that pier is nowadays a bit 'seen some life' -style.
Kuusi vuotta sitten (27.7.2015) tuo kyltti oli selvästi pirteämpi. Paljon on tapahtunut sen jälkeen - tuolloin aloiteltiin ensimmäisiä suunnitteluja vuoden 2016 vuorotteluvapaalle ja kuviteltiin kaiken jatkuvan normaalisti.
Six years ago (27.7.2015) the sign was much nicer. A lot has happened since then. Back then we were doing our first plans for our 2016 sabbatical year and thought that everything will continue as it was.
Muita kesäklassikoita Lepiksen kokoomasivulla. Kesän ekan reissun muita kuvia taas täällä lähipäivinä.
J. Karjalainen oli nuorena kasarilla enemmänkin ärsyttävä sen erikoisen äänensä takia, vaikka serkkulikka häntä kehui. Nyt on kuitenkin tullut ainakin yksi laulu, joka menee mun listoilla klassikkopuolelle - Mennyt mies:
The Classic song for this Saturday is from a Finnish musician J. Karjalainen. He has a unique voice and in the 80's I didn't like him because of that. But nowadays I really like some of his songs - for example this which translates about as 'A gone man:'
Nyt klassikkona laulu, joka oli Tarjankin harvoja pysyviä lemppareita. Coldplayn kappale Viva La Vida iski meille molemmille heti silloin ilmaannuttuaan.
This Saturday's classic is a rare case of songs that also Tarja liked permanently. Viva La Vida by Coldplay hit us both right away when it was published.
Tuosta videosta löytyi Youtuben kommenteissa kiinnostavaa taustatietoa:
"Albuminsa kansikuvana olevan maalauksen, jota Chris Martin kantaa, loi Eugene Delacroix vuonna 1830. Se kuvaa Lady Libertyä elävässä ihmismuodossa johtamassa kansaa ja heiluttaen Ranskan lippua. Vallankumoukselliset kuvataan sankareina. Sanoitus perustuu löyhästi kuningas Louis XVI: n menetettyyn viimeiseen puheeseen ennen teloitustaan. Puhe on kadonnut, koska hänen sanansa hukkuivat huutojen ja buuauksen sekä vihaisen väkijoukon rummutuksen alle. Sanoitus inhimillistää kuningasta jonkin verran, se muistuttaa meitä siitä, että olemme kaikkivain ihmisiä, riippumatta asemastamme tai nimestämme (sanoitus: vain yksinäinen nukke, oi kuka haluaisi koskaan olla kuningas?). Kappale on katumusta, surua, anteeksipyyntöä, hän tietää, että hänet tuomitaan helvettiin ('tiedän, että Pietari ei kutsu nimeäni') ja kohtalonsa hyväksymistä.
Nimi Viva la vida (espanjaksi: kauan eläköön elämä) tuli meksikolainen maalari Frida Kahlon maalauksesta, jonka Chris näki. Frida kärsi kovista kivuista, loukkaantuneesta selkärangasta ja poliosta, mutta maalasi isoa kaunista mestariteosta, ja kuten Chris totesi haastattelussa, hän rakasti sen 'rohkeutta'. "
I found some interesting background information about that video from Youtube:
"That painting Chris Martin is carrying around, the cover art for their album, was created by Eugene Delacroix in 1830, depicting Lady Liberty in living human form leading the people while waving the French flag. The Revolutionaries are portrayed as the heros. But the lyrics are loosely based on the lost final speech of King Louis XVI before he was executed. The speech is lost because his words were drowned out by the screams and boos and the drums of the hate-filled crowd. The lyrics somewhat humanize the king, it reminds us that we're all just human inside, no matter what our position or title is (just a puppet on a lonely string, oh who would ever want to be king?). The song is of regret, sorrow, apology, he knows he'll be damned to hell (I know St. Peter won't call my name) and acceptance of his fate.The name Viva la vida (Spanish for Long live life) came from a painting Chris saw by Mexican painter Frida Kahlo. She suffered great physical pain, an injured spine, and polio, yet here she was painting a big beautiful masterpiece, and as Chris stated in an interview, he loved the 'boldness' of it."
Surullinen muisto lauluun yhdistyy tuosta Forkin hienosta versiosta. Keväällä 2017 oltiin Forkin
konsertissa Pietarsaaressa samana perjantai-iltana kuin Tarjan ekasta
syövästä oli saatu vahvistus lääkäriltä. Fiilikset oli pohjissa ja
odotus tämän lempikappaleensa kuulemiseen oli kova, kun se oli aina
edellisissä konserteissaan ollut päätöskappaleena. Mutta nyt sitä ei
tullutkaan. Kun yhtye oli odottamassa aulassa, niin Tarja omaan
suorapuheiseen tyyliinsä sanoi asiasta ensimmäisenä ja vielä tuolle
laulajalle Kasperille, joka oli Tarjan lempijäsen. Kasper ei ollut
selvästikään ilahtunut, kun tulikin kiitosten sijaan valitusta. Jos
Kasper satut lukemaan tämän, niin tiedoksi lieventävänä asiana, että
siinä oli vähän normivalittajaa surkeampi tilanne takana. Muuten kyllä
tykättiin konsertista ja soitettiin tämä autossa kotimatkalla, mutta eihän se ollut sama.
I have a sad memory regarding this second version sung by Fork. In Spring 2017 we were in the front row of Fork's concert in Pietarsaari. Earlier that same day we got the confirmation of Tarja's first cancer. So the mood was sad and she really waited for this song since they had always played it as the last one. But this time it didn't come at all. After the concert when the singers were in the lobby Tarja mentioned to the singer in her direct way about missing the song. The singer Kasper was even her favorite Fork member but he didn't seem very pleased as he surely expected something else than complaints. So Kasper, if you happen to read this someday, please notice that this was not your average complaint but there was a really sad mood and a collapsed anticipation behind it. Otherwise we liked the concert and I played the song in the car on our way home, but naturally it wasn't the same...
Eilisen kunnallispolitiikan jälkeen takaisin lauantaiklassikoihin. Kasarin syntikkapopissa löytyy monta suosikkia ja yksi niistä on syntikkapopin edelläkävijä Thomas Dolby, jolta löytyy muutama itselleni iskenyt kappale. Eniten tämä Europa and the Pirate Twins:
Let's get back to Saturday classics after my blog post yesterday as a candidate of the upcoming local election. Thomas Dolby was a forerunner of Synthpop in new wave music in the 80's. He created a few songs that I liked a lot. The best in my opinion is this Europa and the Pirate Twins:
Isoin hittinsä taitaa olla tämä Hyperactive!, jossa on hauska video. Toinen omaan kärkikolmikkooni menevä on Flying North - hieno melodinen kappale.
Thomas on oikealta sukunimeltään Robertson ja on syntynyt Kairossa 1958. Perusti musisoinnin jälkeen piilaaksoon firman ja heidän tekniikkaansa on käytetty mm sen klassisen Nokian soittoäänen tekemisessä.
Lisämaininta: unohtui tästä, että isällä olisi ollut tänä päivänä 85-vuti synttärit. (= ei ole kirjoitusvirhe, oli viisivuotiaana kuulemma kirjoittanut ikänsä, että '5 vuti'. Mä en vielä tuon ikäisenä kirjoitellut mitään lukukelpoista...)
His biggest hit is probably Hyperactive! which has a fun video. Another song in my Dolby's Top 3 is Flying North - a nice melodic song.
Thomas was born in Cairo, Egypt in 1958 and his real last name is Robertson. He later started a successful business in the Silicon Valley and their technique is used for example in creating that classic Nokia tune.
Pysytäänpä klassikoissa vielä naisten puolella, mutta siirtyminen saarivaltakuntaan. Kuulin Toyahista serkulta, joka vannoutuneena DeepPurple-StatusQuo-yms-fanina piti tätä ainoana naisena, jolta tulee kelvollista musiikkia. Makuasioita, mutta onhan tämä I Want To Be Free vauhdikasta. Huolimatta tuosta oudosta lapsireunuksesta tässä on terävämpi kuva ja parempi ääni kuin virallisessa videossa:
Let's keep presenting women in my Saturday classic participants but move to England. I first heard of Toyah from my cousin who was a big fan of Deep Purple, Status Quo etc bands and said that she's the only good woman in music. Debatable but got to admit that I Want To Be Free is a catchy song. Even though there's a strange 'child fence' this video had sharper picture and better sound quality than the official music video:
Toyah on ollut naimisissa jo 35 vuotta jonkun kitaristin kanssa (Robert Fripp) ja ovat nyt korona-aikana julkaisseet covereita keittiöstään. Rohkea ja vauhdikas pari, tässäkin Toyah oli laittanut kuvauksen 'Enter The Sandman, and enter the...... ermm exercise bike!' eli että kuntopyörä on huomiota herättävä. 😃
Toyah has been married for 35 years to a guitarist (Robert Fripp) and now during corona times they have published cover songs from their kitchen. A bold speedy ever-young couple showing that age is just a word. For this video Toyah wrote a description: 'Enter The Sandman, and enter the...... ermm exercise bike!' 😃
Nyt uudemmissa keittiövideoissa on mukana Sidney Jake.
The latest kitchen videos also have Sidney Jake as a visiting guitar player.
If you want to see Robert Fripp in mohawk hairstyle there's a video of that. They also publish a positive Agony Aunt Q&A-series in YouTube. That episode reveals in the beginning if Robert has a guitar in bed and showed some of his guitar playing at 13:20.
