Kirja katsoo ilmastonmuutoksen pysäyttämisen keinoja eri näkökulmista: vaateteollisuus, liikenne, ruuantuotanto, aurinkotalous, metsät, maaperän hiilinielut, 'termogeddon', eli miksi ilmastonmuutokseen on pakko reagoida, betonista irti pääseminen, maakaasun kirous ja kehitysyhteistyön kautta saatavat hyödyt. Suunnilleen kaikissa näistä olisi Suomella mahdollisuus tehdä kokoaan isompi vaikutus maailmaan myymällä ja konsultoimalla oikeita toimintatapoja tässä koko ihmiskunnan pakko-projektissa.
Osa ideoista vaatii isoa remonttia ihmisten ajatteluun, mutta niitä kohti kannattaisi lähteä vähitellen pienin askelin. Esimerkiksi aurinkotalous kohdassa yksi ajatus on, että aurinkosähkön huono puoli (yöllä sitä ei saada) pitäisi muuttaa eduksi. Koska auringosta on halvinta tehdä sähköä, niin ihmiskunnan kannattaisi siirtyä siihen ja samalla lopettaa mahdollisimman paljon pimeän ajan sähkön käyttöä tehtaissa yms. Tuolla on todistettu terveysvaikutuskin ihmisille, kun mahdollisimman monet nukkuisivat yönsä paremmin.
Yksi yllättävä tieto oli, että palmuöljy ei olekaan pahis, vaan sitä on vain viljelty väärässä paikassa. Sademetsissä viljely tekee massiiviset CO2-päästöt paksun turvekerroksen kuivatuksesta. Öljypalmu on kuitenkin tehokas öljyn tekijä, joten oikeassa maastossa se toimisi päästöjen lisäämisen sijaan hiilinieluna.
Öljypalmun 'väärin' vastustaminen pitäisi saada ruuantuotannonkin takia lopetettua. Boikotoinnin takia on nimittäin siirrytty tekemään kasviöljyä siemenpohjaisista kasveista, joilla on huonompi tehokkuus, eli vievät maapinta-alaa paljon enemmän. Ruuantuotantoon tuo liittyy siinä, että siemenistä öljyn puristaessa syntyy proteiinikakkuja, joista saadaan halpaa ruokaa teuraseläimille. Liharuuan kasvatus pitäisi saada alas, joten tuo on huono asia. Lisäksi palmuöljyn korvaamiseen tehdään eläinten ruhoista bioöljyä ja se on liian kätevä tapa päästä eroon teurasjätteestä. Kun sitä ei käytettäisi, niin sadat miljoonat turhat ruhot olisivat lisäkannustin ajaa alas lihan tuotantoa.
Betonin tuotannon takia valtavia maa-alueita tyhjätään hiekasta ja valmistusprosessissa tuotetaan paljon kasvihuonekaasupäästöjä. Tuon sijasta pitäisi siirtyä rakentamaan taloja puusta, jolloin ilmasta otettu CO2 jää sinne talteen. Samalla saataisiin hyvä terveysvaikutus betonista tulevan radonin vähentymisellä, jolloin paljon ihmisiä jäisi kuolematta syöpiin. Valtion tuella pitäisi tukkimetsien kasvatussykliä pidentää 40 vuotta, jotta puut ovat isompia hiilinieluja ja tuottavat enemmän rakennusmateriaalia.
Talojen rakennukseen pitäisi muutenkin käyttää puun lisäksi lämmönhukan (ja etelässä liian kuumenemisen) eristeenä piioksidiaerogeeliä. Tuon raaka-aine on ilma ja ehkä maaperän yleisin ainesosa pii. Kunhan aerogeelin valmistushinnat saadaan alas, niin se on oikea ihmeaine vaatteisiin, rakennuksiin ja vaikka mihin. Erilaisilla rakennusratkaisuilla olisi lisäksi saatavissa paljon säästöjä lämmitykseen.
Näin wärtsiläläisenä huono uutinen oli, että vaikka maakaasu näyttää puhtaalta moottorissa, niin sen kokonaisvaikutus koko elinkaari ja tuotanto huomioiden on pahempi kuin hiilellä. Jopa 10% maakaasusta voi päästä ilmakehään eri tuotannon vaiheissa, eli metaania + muita vastaavia kaasuja. Metaanimolekyyli on taas 86 kertaa pahempi maapallon lämmittäjä kuin CO2-molekyyli. Maakaasun käytöstä pitäisikin päästä pikimmiten eroon. Jopa laivojen rikkipäästöillä voidaan viilentää maapalloa, jos ne päästetään oikeaan vuodenaikaan.
Vanhassa kirjassaan '34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen' oli jo tarpeeksi pelottavia mahdollisia ongelmia ilmaston lämpenemisestä, mutta nyt oli tullut esille vielä uusi. Tuo on todettu tieteellisesti jo 2010, eli kyseessä on ns. 'Termogeddon'. Jos ilmankosteus on esim 75% ja lämpötila 40C, niin nuori tervekin ihminen kuolee kuudessa tunnissa. Jo 2015 Iranissa olosuhteet olivat käyneet lähellä vaararajaa. Jos tuollainen yleistyy, niin iso määrä ihmisiä tropiikista lähtee ilmastopakolaisiksi.
Tässä oli vain pieni osa kirjan kaikesta kiinnostavasta tiedosta (lisänä esim. vuoriöljyn tislausketju, terpit, natriumakut, ligniini, ennustamattomien seurausten laki, perovskiittiaurinkokennot, mikrokattoikkunat, teg-sovellutukset, jne. jne.). Isomäki on kehittänyt hienosti kokonaisuutta huomioivia ideoita ja järkeviä suosituksia. Risto on positiivinen 'ilmastonmuutoksen Valtaoja', eli meillä on jo kaikki keinot tiedossa, nyt vain pitäisi ruveta hommiin! Tässä kirja, joka kannattaa lukea. 👍👍👍