Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chile. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Chile. Näytä kaikki tekstit

2020-06-21

Reissusattumuksia

Vaihteeksi matkamuisteluna jotain outoja/hauskoja tai muuten ikimuistoisia sattumia matkoiltamme.

Vuorotteluvuotemme 2016 meni isosti matkustellessa. Suomalaisia ei näkynyt kovin montaa kertaa, mutta yksi yllättävimpiä oli Uuden Seelannin eteläsaarella. Päiväretki Doubtful Soundin vuonolle alkoi sillä, että veneen jonoon tuli ryhmämatkalaisporukka puhumaan Suomea. Joskus näissä kohdissa on hiljaa, mutta nyt ilmoittauduttiin heti ja oli ihan hauska vaihtaa kuulumisia. Ao. kuva ekan venepätkän jälkeen ja tuossa on tulossa osa suomalaisten jengistä.
Here are some odd, funny or otherwise memorable incidents from our travels.

Our sabbatical year 2016 involved a lot of travelling. We didn't see other Finns that often but one of the most surprising was on the South Island of New Zealand. We were starting a day trip to Doubtful Sound fjord and suddenly people speaking Finnish joined to the queue. They were on a group trip around both parts of NZ. It was fun to discuss experiences with them. The photo below is from the end of the first part of the trip as Finns and others are leaving the first ship.


The first boat trip done


Afrikan kiertoajelulla 2016 autostamme katosi rekisterikilpi jossain Namibian soratiellä. Ajotauolta otettiin ao. kuva, josta jälkikäteen sain selville katoamisen viimeistään-hetken. Poliisiakin nähtiin kilvettömänä pari kertaa, mutta eivät reagoineet. Uusi kilpi haettiin Kapkaupungista jostain pikkuliikkeestä, jossa vain kysyttiin, että minkä alueen rekkari ja mitkä merkit siihen. Ei olisi onnistunut Suomessa!
During our Africa road trip 2016, we lost our licence plate somewhere on the dirt roads of Namibia. The photo below was the first one where it was missing and two days after that some guys told us it's missing. We saw police twice but they didn't react to this. A new plate was done for us in a little workshop in Cape Town where they just asked the licence number and from which state it was. Wouldn't have happened in Finland!


Have a break


Yhteistä kieltä on välillä pitänyt etsiä ja erikoisin löytö oli Chilen viinialueella. Ao. kuva näyttää kyseistä laaksoa ja juttu tuolta päivältä täällä. Lounasta etsiessä jätettiin auto pikkukylän P-paikalle. Parkkivahti ei osannut englantia, me ei espanjaa, mutta puhuttiin sitten ruotsia! Oli kuulemma asunut Tukholmassa vähän aikaa.
The common language has sometimes been hard to find and the most curious case happened in the wine region of Chile. The photo below shows the very valley and here's a blog post from that day. For lunch we parked to a small village. The parking area supervisor didn't speak English, our Spanish was rusty but we could speak Swedish with him! He had lived in Stockholm for a while.


Scenery in Wine valley


Maahantulo on ollut joissain paikoissa erikoinen ja välillä vaikeakin (esim Zimbabween autolla), mutta erikoisin kysymys oli Malesiaan mennessä. Lomakkeessa kysyttiin rotua. Me pohdittiin, että mitä kirjoittaisi - eurooppalainen, valkoinen vai kaukaasialainen (kuten USA-poliisisarjoissa). Lomakkeesta ei tullut otettua kuvaa, joten näkymä edelliseltä välilaskulta Dohasta.
The immigration has been odd in some places and even difficult (by car to Zimbabwe). But the strangest question was in an immigration form while entering Malaysia. They asked our race and we were wondering what to answer - European, white or caucasian (according to US police tv-series). I didn't photograph the form so below a view from the previous airport in Doha.


Doha airport view


Suomalaisten kohtaamisista toinen yllättävä oli, kun aloitettiin em. eteläisen Afrikan kiertomatka ja paineltiin ensimmäiseksi Swazimaahan pienehköön hotelliin. Heti ensimmäisellä aamupalalla kuului viereisestä pöydästä suomea. Siinä oli Harri & Henna, jotka pyysin ensimmäisiksi osallistujiksi 100 tuntematonta projektiini (kaikki 100-kuvat täällä). 
Another surprise meeting of Finns was on the previously mentioned southern Africa trip. We drove to Swaziland to a small hotel and on the very first breakfast, we heard Finnish from the next table. Those were Harri & Hanna who became my first 100 strangers project participants (all the photos are here). 


Harri & Henna


Toinen Uuden Seelannin sattumus tapahtui tuolla ao. kuvan vastapäisellä rinteellä. En seurannut mittareita matkailuautossa aina kunnolla ja parina päivänä välillä sammuvan auton arvoitus selvisi. Jäähdytinneste oli aikalailla lopussa ja tajusin ongelman ylämäkeen mennessä kuudennen sammumisen jälkeen. Perässä ajanut italialainen pysähtyi vierelle ja huusi minuutin ärtymystään. Onneksi moottori ei leikannut, vaan kesti paluun lahden rannalla olevaan kylään ja bensa-asemalta löytyi jäähdyttimen täytettä.
Another New Zealand incident happened on the opposite slope of the view below. I didn't remember to follow all the meters of our Campervan and finally found out why it kept stalling for two days. The radiator coolant was almost finished and I realized that after the sixth stall on that steep road up. An Italian guy had driven behind us and let us know that he's really annoyed. Fortunately, the engine didn't get broken and we got back down to a gasoline station by that bay.


The view of Akaroa bay


Menetetyistä hetkistä ehkä harmittavin on 2012 Australian Cairnsissa, jonne mentiin katsomaan täydellistä auringonpimennystä. Olisi pitänyt lähteä klo 03 ajamaan ylängölle URSAn bussin perässä, mutta mentiin lähirantaan, johon hotellikin kuljetti porukkaa. Aurinko näkyi muuten, mutta juuri pimennyksen aikana oli pilvi edessä strategiset kolme minuuttia. Vuoden 2017 pimennysmatka USAan peruuntui, koska #fuckcancer ja 2020-joulukuu Chilessä jää samasta syystä. Onneksi tuolla Aussi-reissulla oli paljon muuta hienoa nähtävää!
Maybe the most annoying missed minute happened in 2012 in Cairns, Australia. We started our trip with a total eclipse of the Sun. The wise move would have been starting driving towards the highland at 3 a.m. but we went to City beach where also the hotel transferred the visitors. The Sun was otherwise visible but just during the critical 3 minutes, there was a cloud covering it. Eclipse trip to the USA on 2017 got cancelled because #fuckcancer and 2020 Dec in Chile for the same reason. Fortunately, that Australia trip had also much more nice things to see.


The total eclipse moment


Reissukuvien albumikokoelmassa löytyy näitä paikkoja ja muutamia muitakin. Valitettavasti paljon kuvia on vielä odottamassa julkaisuaan. Mutta onnea kaikille matkaan ja muutenkin!
The album collection of our photos shows these places and some more. Too bad that I have a lot of photos waiting to be published. But everybody: good luck for your trips and in the other life!





2018-08-21

Chile / Valparaiso

Chilen viikko aloitettiin vuokraamalla lentokentältä auto ja ajamalla 110 km rannikolle Valparaisoon. Loppusuoralla meinasi mennä pupu pöksyyn, kun viimeinen katu hotellille oli kapea, mutkikas ja ylijyrkkä. Pari kertaa piti peruuttaa uudelleen vauhtia vastaantulijan tai vauhdin loppumisen takia.

Puerto Natura Hotel and Spa oli erikoinen tapaus - omistaja oli ystävällinen vanha hippi, jolla oli reiki-kurssitodistuskin toimistossaan. Spa-osastolla oli höyrykaappi ja tilat joogaretriiteille yms. Rakennus oli sokkeloinen ja koristeltu vanhan aikaisesti.
We started our week in Chile by renting a car from the airport and driving 110 km (68 mi) to sea shore to Valparaiso. The last street was quite exciting as it was really narrow, curvy and steep. I had to reverse back down twice due to opposing car or because I ran out of speed.

Puerto Natura Hotel and Spa was an interesting place - the owner was a nice old hippie, with reiki-certificate in his office. There was a Spa department with a steam box and rooms for yoga courses etc. The building was old fashioned with matching decorations.


Hotel owner serving the breakfast


Tulopäivänä käytiin vain hakemassa pizza läheisestä katukeittiöstä ja suunniteltiin seuraavaa päivää. Yön jälkeen Valparaiso-päivä aloitettiin kävelemällä hotellilta pari sataa metriä ylämäkeen ja tutustuttiin La Sebastianaan. Pablo Nerudan merenrantataloon, jossa oli hieno näköala joka huoneessa.
On our arrival evening we just fetched a pizza from a street kitchen and planned for the next day. Next morning we started the day in Valparaiso by walking few hundred meters uphill and visited La Seabastiana. It's the sea side home of late Pablo Neruda. All the rooms had a great view.


Pablo's bedroom - the view!


Kaupunginmuseossa piipahtaessamme kadulla kulki ohi mielenosoituskulkue Chilen epäreilua eläkekäytäntöä vastaan (google-käännös uutisesta - viereisen enkkutekstin linkki on alkuperäiseen uutiseen).

Diktaattorista on päästy, mutta sen jäljiltä jokaisen palkasta otetaan edelleen 10% eläkerahastoon isojen firmojen hyödynnettäväksi. Ihmisille maksetaan sitten tuosta kuitenkin erittäin pientä eläkettä. Armeijan porukalla on tietysti parempi eläkesopimus, että ovat tyytyväisiä ja pitävät kansan kurissa. 
While visiting the City museum there was a demonstration march on the street. They are against the unfair pension law of Chile (a news article about the issue).

There's no dictator in Chile anymore, but from those days they still have a law that everybody pays 10% of the salary for pension fund that benefits big companies. But people get a very poor pension from that fund. Naturally members of the military have much better pension practise to keep them happy and help controlling the citizens.


Untitled


Yksi kaupungin nähtävyys ovat jyrkänteiden kohtiin rakennetut raidehissit. Näitä on vielä jäljellä 15 pitkin kaupunkia.
Among the attractions of the city, but also used by locals, are funiculars built on steep parts. There are still 15 of them in the town.


The Funicular


Valparaison historiallinen kortteli on Unescon maailmanperintökohde ja täynnä kirkkaasti maalattuja taloja ja aitoja. Kuvattavaa riitti!
The historic part of Valparaiso is an Unesco world heritage site and full of colorful painted houses and fences. A lot to shoot!


Valparaiso Unesco World Heritage site


Likat pyysivät ottamaan ryhmäkuvan kamerallaan ja jatkoin vielä yhdellä lisäkuvalla omalla kamerallani.
These girls asked me to take their group shot and I took one with my own camera too.


We are happyes


Ylhäältä kujilta alas palattuamme osuimme päätorille (Plaza Sotomayer) ja kurkkaamaan satamaan. Torin varrella oli kuvauksellinen peilitorni - ovat tykästyneet näihin, koska Santiagossa oli toinen saman tyylinen silmät vangitsevat rakennus.
From up the alleys we walked to main square (Plaza Sotomayer) and had a peek to the harbour. There was a picturesque mirror tower by the square - seems that they like this style since I shot a similar one in Santiago. Well, I like it too.


Mirror tower


Plaza Sotomayor torilla oli meneillään jokin tapahtuma - kuplavolkkareita ja -pakettiautoja näytillä ja jokin bändikin tuolta rakennusta vasten erottuu.
There was some kind of happening going on the Plaza Sotomayer - lot of beetle cars. A band can be seen in front of that building. 


Plaza Sotomayor


Takaisin hotelli tullessamme omistaja esitteli meille takapihan paikkoja, isoa puutarhaa ja spa-puolta. Uima-allas oli tyhjänä talvikauden ajan.
After returning to the hotel we got an introduction to hotel premises by the owner. This pool was empty for the winter season but there were also indoor spa rooms and a big garden.


The swimming pool


Seuraavana aamuna olikin jo aika palauttaa auto lentokentälle ja siirtyä pääkaupunkiin Santiagoon. Matkalla Casablanca laakson viinialueen läpi vierailtiin kahdella viinitilalla. Ensimmäisen oli Casas del Bosque, jossa oli hieno ravintolapuoli.
On the next morning it was time to return the car to the airport and move to the capital Santiago. While driving through Casablanca valley we visited two wineries. The first one was Casas del Bosque, which had a really nice restaurant side.


Casas del Bosque


Matkalla toiselle viinitilalle parkkeerattiin auto kylän keskustaan ravintolan etsimistä varten. Maailman pienuus tuli taas vastaan, kun parkkipaikan pitäjä ei osannut englantia ja me ei espanjaa, mutta yhteiseksi kieleksi löytyi ruotsi! Mies oli asunut jossain vaiheessa Tukholmassa.

Siitä jatkettiin vielä William Cole viinitilalle, jossa oli mainio kauppa alennuslaareineen. Paikka oli kyllä muuten melko hiljainen, ravintolassa ei näkynyt ketään ja me oltiin ainoat turistit.
Before the second winery we parked our car to the centre of a small village to have some lunch. It's a small world effect showed itself while talking to the parking lot conductor. He didn't speak English and our Spanish is quite weak, but we found a common language in Swedish. The guy had lived in Stockholm for some time.

Our second stop was William Cole winery, which had a nice shop with discount batches. Otherwise it was quiet, the restaurant was empty and we were the only tourists visiting at that moment.


William Cole shop


Laakson jälkeen tie nousi ylemmäs kukkuloille ja tien viereen pysähtyessä saatiin vielä viimeiset näkymät kohti viinitiloja.
When the valley was behind we stopped briefly up the hill and got the last view towards wineries.


Scenery in Wine valley


Lisää Valparaison ja viinialueen kuvia löytyy tuolta Chile albumin alusta. Tervetuloa sinnekin!
More photos of Valparaiso and the wine region are on the top of my Chile album. Welcome there too!


2017-11-02

Huone näkymällä | Instagram Travel Thursday

Marraskuun Instagram Travel Thursdayn aihe on 'Minun luksukseni'. Selasin läpi IG-kuvat ja ensin mieleen tulleesta täysosumaravintolasta Etelä-Afrikan viinialueella löytyi vain yksi kuva, joten valitsin luksukseksi viime vuoden majoitukset hienolla näköalalla.

Tammikuussa Namibia pääkaupungissa Windhoekissa yövyttiin Tarjan vanha tuttavan luona (kiitos Ilkka!) ja meidän terassilta aukeni hienot näkymät auringonlaskun suuntaan. Varsinkin aiemmin tullut sade veti värit huippuunsa.
This months subject for Instagram Travel Thursday is 'my luxury'. There was only one IG-picture of that great winery restaurant near Cape Town, so I chose to report our last year's accommodations with great views.

Windhoek, the capital of Namibia offered amazing sun sets from our apartment's balcony  - especially after the rain. And a big thanks to Tarja's old work mate who arranged to place for us.





Hong Kongin hotellimme oli tavallaan luksusta, koska siihen sisältyi pääsy loungeen ilmaisen snäksin ja juotavan ääreen. Huone oli pieni, mutta näkymiä tuli zoomailtua usammankin kerran.

Our hotel in Hong Kong was a kind of luxury as it included access to the lounge with free snacks and drinks. The actual hotel room was quite small, but its view offered many zooming moments.


A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on



Soulin Airbnb:n näkymät tulikin jo yökuvana edellisessä Etelä-Korea postauksessa, mutta tässä vielä auringonlaskun hetkellä vähän eri suuntaan.

The night view of the Airbnb-place we had in Seoul was presented already in my previous blog article, but here's the view at dusk and towards a bit different direction.





Machu Picchu -kylässä huoneen ikkunasta avautui ihan erilainen näkymä. Vastapäätä virran toisella puolella oli aamuisin satojen metrien jonotus ylös vieviin busseihin. 
Machu Picchu Pueblo (=village) offered something totally different as a view. Opposite to us on the other side of the creek was every morning a long queue to busses which took people up the mountain.





Santiagon asuntomme tuli hostellin kautta, mutta se oli parin korttelin päässä oleva oma kämppä kunnon näkymällä - makuuhuoneessa vieläpä pariin suuntaan. Tässä oli pilviä, mutta useinmiten takana näkyi komeita lumihuippuisia vuoria.
The apartment in Santiago was via a hostel, but it was two blocks from there high in a tower building. Nice views, especially from our bedroom with two windows. Scene here is cloudy, but usually there were beautiful snow covered mountains.





Tahitin majoitus oli ehkä eniten luksusta (Viktoria putousten hotellimme rinnalla): isäntäperhe asui kyllä yläkerrassa, mutta rauhallisia ja meillä käytännössä oma uima-allas olkkarin lasiseinän takana. Lisänä perheen hyvin koulutettu koira, joka piti meille seuraa ulkona. Paikka oli 230m korkealla meren pinnasta, näkyminä Moorea ja auringonlaskun suunta.
Our accommodation in Tahiti was probably the most luxurious that we had (besides our hotel at Victoria falls). The owner lived above us, but they made no noise and we practically had a private pool behind the glass wall of our living room. Also their very well trained dog kept us company. The place was 230m above sea level, towards Moorea and sunset.





Aucklandin asuntokin oli mukavan korkealla 15. kerroksessa ja näkyminä satamaa + rannan taloja ylänäkökulmasta.
Our apartment in Auckland was on the 15th floor showing views of harbour and other buildings below us.





Uuden-Seelannin eteläsaaren Campervan-ajelulla upeat näkymät 'majapaikasta' olivat melkein vakio-ominaisuus, mutta Instagrammista löytyi vain Purakaunui Bayn maisemaa yökuvana (heräämisnäkymä). Tuo oli meidän vuorotteluvapaavuoden kaukaisin yöpaikka kotoa (17300 km Vaasaan).
On our Campervan road trip in South Island of New Zealand almost majority of our places had great views, but in Instagram I found only this night scene from Purakaunui Bay (day view here). That place was the most distant night from home during our sabbatical year (17300km = 10750mi from Vaasa).





Toki oma koti on se isoin luksus, Vaasassakin näkyy välillä olohuoneen ikkunasta näinkin nättiä näkymää.
Of course own home is luxury too, especially as our living room in Vaasa offers sometimes views like this.


A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on



Instagrammini löytyy täältä ja julkaistut kuvat ovat Flickrissä albumeittain. Tervetuloa sinnekin!

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta (#IGTravelThursday / #IGTT), jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda / Terhi ja Skimbaco.



My instagram profile is here and more so far published photos are in Flickr albums. Welcome to there too!

This is for Instagram Travel Thursday -meme (#IGTravelThursday / #IGTT), which is arranged by Travellover, Vagabonda / Terhi and Skimbaco.

2017-09-14

RIP - hautausmaita ympäri maailmaa

Muistilistalle on tullut kerättyä aiheita blogattavaksi - serkkuni Martin hautajaisten jäljiltä tuli mieleen julkaista hautausmaa-kokoelma. Asuimme samassa kaupungissa kuukautta vaille 30 vuotta ja ei vain koskaan tullut tutustuttua (oli reilut 10 vuotta vanhempi, joten penskana kyläillessä ei tietenkään ollut mitään yhteistä). Onneksi 3v sitten tuli kutsuttua kylään ja sittemmin nähtiin aina eri paikoissa. Luulin meillä olevan aikaa loputtomiin ja niin toukokuussa kesälle sovittu grilli-ilta jäi toteutumatta kohtalokkaan sairaskohtauksen takia. Menetettiin tosi pidetty, ylimukava ja hyväkuntoinen mies.
I've been collecting subjects for blogging and the funeral of my cousin 1,5 weeks ago reminded of this cemetery collection. We lived about 30 years in the same city without any contact. He was about 11 years older than I so as a kid we had nothing in common. Fortunately 3 years ago we finally agreed a visit and after that we saw few times. I assumed that we have all the time in the world, but his fatal seizure prevented our BBQ-evening that was agreed to happen this summer. We lost a fun guy who everybody liked and who was in very good shape.


My cousin's last route


Matkoilla tulee käveltyä monesti myös hautausmailla, yksi erikoisimpia oli viime vuoden lokakuussa Buenos Airesissa käyty La Recoleta hautausmaa. Siellä on paljon kuuluisuuksia presidenteistä Evitaan.
On our trips we often visit cemeteries and one of the most peculiar is La Recoleta in Buenos Aires, where we visited last October. There are a lot of famous people from presidents to Evita.


Cementerio de la Recoleta


La Recoleta on oikea Necropolis, koska suuri osa hautaholveista on isoja rakennuksia ja koko iso alue koostui suorista kaduista. Jotkut haudat olivat viimeisen päälle uusia, osa taas tosi ränsistyneitä.
La Recoleta is a real Necropolis as most of tombs are actually big buildings and the whole area has straight streets. Some of the tombs are new and shiny, some broken-down.


Cementerio de la Recoleta


Surullisimmasta päästä oli Pääsiäissaaren hautausmaan pikkulasten haudat:
Maybe the saddest graves were those for little children in Easter Island:


Yet another sad child grave


Paikka oli muutenkin erikoinen - monet haudat oli päällystetty hienolla hiekalla. Osa taas kertoi vainajan elämästä, esim tässä lepäsi rokkari.
There were several unusual graves, many were covered with fine sand and some told about the life of deceased. A rocker rests here:


Grave of a rocker


Japanin alpeilla olleen pikkukylän hautausmaa taas oli ihan erilainen kuin muut.
The one we visited on Japanese Alps was again something completely different:


A cemetary


Namibiassa Tarjan kotikylän Oniipan lähellä on Olukondan kylä. Siellä Nakambale-museon vieressä on hautausmaa, johon on haudattu maan kuuluisin suomalainen lähetystyöntekijä Martti Rautanen perheineen.
Near by Tarja's home village Oniipa in Namibia there's Olukonda village. There next to the Nakambale museum is a small cemetery where rests the most famous of Finnish Namibia missionaries: Martti Rautanen and his family.


Rautanen graves


Suomalaista tyyliä laittaa lyhtyjä hautausmaalle ei ole muualla näkynyt - toki, jos se tehdään kerran pari vuodessa, niin todennäköisesti ei ole osunut meidän käynnin kohdalle. Tosin ei kyllä muutenkaan paljoa pimeään aikaa käydä hautausmailla. Paitsi Vaasassa:
I haven't noticed that anywhere else they would practice this Finnish tradition to light candles to graves on special evenings. On the other hand if it happens, we were probably not visiting that country on those days. Also we usually stay away from cemeteries after sunset, except in Vaasa:


A cemetary in hdr


Islamilaisten vähäkoristeisuus jatkuu myös hautausmaalla. Alla näkymä Tunisiasta:
Plain style of Islam continues in cemeteries too. Below is a view from Tunis:


Cemetary


Tilaa säästävä kerrostalomainen ratkaisu näkyi Välimeren rannalla Ranskassa:
This space saver practice was in France by the Mediterranean Sea: 


Saving the space


Omanlaisensa hautausmaa on Prahassa oleva Vysehradin hautausmaa, jonne on haudattu paljon kuuluisuuksia (listaa linkin takana). Nähtiin esim Capekin, Dvorakin ja Smetanan hautakivet.
Prague also has a cemetery with several famous people: Vysehrad (there's a longer list behind the link). We saw for example graves of Capek, Dvorak and Smetana.


Vysehrad cemetery


Taas ihan erilainen on Prahan keskustassa oleva vanha juutalainen hautausmaa
Yet another different grave yard is Old Jewish cemetery in downtown Prague:


Jewish cemetery


Monenlaisia jäi vielä tästäkin pois - Tsekissä ollut luukirkko, Rio de Janeiron maailman suurin (?) hautausmaa ja moni muu.

Nämä ovat hyviä muistutuksia elämän lyhyydestä - olkaa paljon läheisten kanssa ja eläkää täysillä!
A lot was still left out - a bone church in Czech Republic, world's biggest (?) cemetery in Rio de Janeiro and others.

These are good reminders of how short life is - spend a lot of time with your loved ones and live life to the fullest!


2017-02-18

Pääsiäissaari / Easter Island

Pääsiäissaarelle pääseminen on hiukan hankalaa, koska ainoa sinne lentävä yhtiö on Lan Airlines ja itse etsien löytyy lähinnä menopaluuta Santiagosta, jolloin itään yrittäessä tulisi 12h ylimääräistä istumista. Meille liput varannut Lontoon firma yhdisti maailmanympärilentoa ja erillisiä lentoja, joten oli mahdollista lentää koko ajan oikeaan suuntaan.

Kentällä voi heti jonottaa luonnonpuistolipun, joka on voimassa neljä päivää leimauksesta ja käy kätevästi saaren kaikkiin paikkoihin.

Ilmeisesti kaikilla hotelleilla on nouto kentältä. Nolosti meille ei vain ollut tullut tietoa asiasta, enkä huomannut nimikylttiä ja siepattiin taksi (5€). Vasta hotellilla kuultiin, että olivat odotelleet meitä kentällä.
Flying to Easter Island is a bit difficult because only Lan Airlines flies there. Mostly we found just return tickets from Santiago, which would had been really inconvenient (12hrs flying in vain) as we wanted to continue to west. A company in London booked our RTW-tickets and they found a way to combine normal tickets and a RTW-ticket.

At the Easter Island airport it's possible to buy Nature Park tickets. They are valid for four days from the first stamp and give you access to all sites on the island.

We learned that probably all the hotels have an airport pick-up service. We just didn't know about it, I missed our name sign and we took a taxi. At the hotel we heard that they had been waiting for us...

Heads up

Kaikki majapaikat saarella ovat ainoassa kylässä (Hanga Roa) ja lähes kaikki patsaat ovat kauempana, joten vaihtoehtoina on ostaa retki tai vuokrata itse kulkuväline (pyörä, auto, skootteri). Retket kustantavat kukin 30-74€/nenä ja kestävät kai n. 3-6 tuntia.

Me mentiin mieluummin omaan tahtiin, joten vuokrattiin auto. Sellainen olisi ollut jo majapaikassakin, mutta jo aiemmin tulleet olivat varanneet sen, joten ekana päivänä käveltiin pääkatua ja käytiin kyselemässä hintatasoa. Otettiin auto kolmannesta paikasta, joka oli vähän siistimmän näköinen.

Erityistä tuolla on se, että minkäänlaista vakuutusta ei ole autoihin saatavilla, vaan kaikki liikkuvat omalla vastuullaan. Liikennettä oli vähän ja tiet suhteellisen ok-kunnossa, joten ei tuosta ongelmaa tullut. Ao. reittikartta meidän ajamisista löytyy zoomattavana täältä.
All accommodation is located in the only village (Hanga Roa) and most statues are further away, so options are to book trips or rent a vehicle (bike, car or scooter). Trips are about 32-80 USD / person and last maybe 3-6 hrs.

We preferred to see places on our own pace, so we rented a car. Our hotel had one, but a previous guest had already booked it, hence on the first day we walked the main street and asked prices. We chose the third place, which wasn't as small as some and a bit cleaner.

Previously a bit worrying thing was that it's not possible to get any insurance for vehicles on Easter Island, but everybody's on their own. But traffic is light, roads relatively OK, so that wasn't an actual problem.

Zoomable map on the routes we drove can be found here.

Our route in Easter Island

Veden altakin olisi löytynyt yksi pääpatsas sukellettavaksi, mutta mennessäni sovittuun aikaan firmaan, kuulin että sukellukset oli peruttu ainakin muutamaksi päiväksi. Keväällä tuulen suunnan kääntyessä 'väärään' vedet muuttuvat lähes läpinäkymättömiksi. 😕

Hautausmaan takana on suosittu paikka illanistuntoon auringonlaskua odotellessa:
There would had been one statue even in the sea, but when I went to dive shop at agreed time, I heard that they had to cancel all dives for couple of days. In the spring water visibility may decrease to almost zero when the wind turns to wrong direction. Bad luck. 😕

Behind the cemetery the area with few statues is a popular place for watching the sunset:

Enjoying sunset

Meillä Pääsiäissaari oli odotuksissa kuiva paikka patsaineen, mutta trooppisuus yllätti: ja niinpäs se tosiaan onkin lähes samoilla leveysasteilla kuin Tahiti.

Pikatuttavuuskin tuli saarelta: meidän vieressä tulolennolla istui amerikkalainen koripalloilija, jonka kanssa juteltiin kaikenlaista. Tuli vastaan vielä raunioillakin ja poseerasi meidänkin kanssa.
We had expected Easter Island to be a dry place with classic statues, but it was surprisingly tropical. Checking the map confirmed that it's almost at the same latitude as for example Tahiti.

A nice coincidence was to meet at the ruins the same basketball player from USA that sat next to us during the flight from Santiago. We even got a fan photo, even though we don't know his name. 😀

Us by the statues

Pääsiäissaari oli hieno paikka kiinnostavalla historialla ladattuna. Hintatasoa ei oltu nosteltu liian korkealle turistien hyödyntämiseksi. Meininki oli mukavan rentoa ja rauhallista. Kannattaa käydä, jos tilaisuus tulee. 👍

Kaikki tulossa olevat Pääsiäissaari-kuvat on nyt Chile-albumissa.
All in all the Easter Island is worth the visit if you have the possibility: price level didn't feel like too touristy, atmosphere was nicely relaxed and peaceful.

All the Easter Island photos to be published are now in Chile album.


Coming to beach, statues in the middle

2016-10-16

Valparaiso hotel view

A post shared by Timo Kyttä (@timoky) on


Lennettiin Chileen Santiagoon ja sateinen ajo Valparaisoon. Näkymä huoneen ikkunasta oli vielä hieman sumuinen, mutta seur päivänä kirkastui.

We flew to Santiago (Chile) and drove in rain to Valparaiso. Here's a view from our room - it was foggy at first but the next day was fortunately brighter. 


via Instagram http://ift.tt/2dfhzeM automagically by IFTTT.com