Saturday classic - The Book of Mormon

Tämän kertaiseen klassikkoon tulee musaa, johon sisältyy lämpimiä Tarja-muistoja. Aloitettiin sapattivuoden kohokohta, eli maailmanympärimatkamme NYCistä ja siellä Tarjaa onnisti Broadwayllä Book-of-Mormon -arvonnassa. Kuvassa arvonnan vetäjät meidän voiton jälkeen:

This week's classic brings music that brings me warm memories or Tarja. We started our round the world trip of the sabbatical year in NYC where Tarja got lucky in the Book of Mormon lottery on Broadway. Here are the lottery guys after our win:

Aloituksena 41 sekunnin traileri koko musikaalista:

For starters here a 41 second trailer of the musical:

The Book of Mormon on tosiaan komediamusikaalien kärkeä Spamelotin rinnalla. Luojana ovat South Park -tv-sarjan tekijät. Tarina kertoo kahdesta naivista mormooni-nuorukaisesta, joilla tulee elämän ristiriidat vastaan, kun he lähtevät Ugandaan kertomaan ilosanomaa nälän, köyhyyden, naisten ympärileikkauksen ja aidsin uhkaamille paikallisille, joita paikallinen sotalordi tyrannisoi. Vakavia asioita, mutta ne käsitellään viisaasti ja lämpimän humoristisesti.

Ja sitten tähän valittu kappale ihan musikaalin alusta. Tässä esitettään Tony Awards -tilaisuudessa, joten bongattavia leffajulkkiksia riittää:

The Book of Mormon is one of all time best musicals along with Spamelot. It was created by the same guys who did the South Park. The story tells about two young naïve Mormon men who go to Uganda as missionaries. There they meet people who suffer from poverty, hunger, aids, female circumcision and who are oppressed by the local warlord. Serious subjects but they are handled with wise and warm humour.

For this post I chose a song from the very beginning of the musical. Here it's a part of Tony Awards happening so there are several celebrities from movies to be found along with the music: 

Tarja valitsi tuolloin meidän hääpäivän illaksi Phantom of The Opera -musikaalin ja mun valinta toiseksi musikaaliksi oli tämä. Mutta molemmat tykkäsivät molemmista esityksistä!

Vaikka lippujen hinnat olivat ihan Broadway tasoa (70-150 USD), niin päivällä ennen jokaista näytösiltaa oli koomikon vetämä alennuslippujen arvonta, joka oli hauska tilaisuus jo ihan itsenään. Yritettiin tuota pari kertaa jo Lontoossa ja tuolloin NYCissä meidän toinen tai kolmas kerta onnistui. Tällä saatiin 32 dollarilla liput kolmosriviin ja tuollaisen Minä-Voitin -rintamerkin.

Tarja chose the Phantom of the Opera as our wedding anniversary evening's musical and my choice was this. But we both liked both of those very much!

Even though ticket prices were on normal Broadway level (70-150 USD) there was a lottery every day for discount tickets. Those draws were held by local comedians and they were really fun even if you didn't win. We participated twice in London but now in NYC our 2nd or 3rd time was the lucky one. We got 32 USD tickets to the 3rd row and Tarja got that I WON -button that's been on our fridge door ever since.

Jos kiinnostaa, niin näitä on useampikin tarjolla. Esim hieno You And Me (But Mostly Me) kuten myös I believe.

Lisää vähän erityylisiä klassikoita löytyy Lepiksen teemasivulta.

If you got interested there's more: for example You And Me (But Mostly Me) or a song in Uganda called I believe.

More classics can be found on the collection page of Lepis.

Elder Sign

Elder Sign -peli tuli hankittua facebookin lautapelikirppikseltä, kun sattumalta näin tämän myös yksinpelinä kehutun yhteistyöpelin myynnissä Vaasassa. Kävelyä 600 metriä ja hoplaa.  

I purchased the Elder Sign game from Facebook's board game selling area when I noticed that it's for sale here in Vaasa. I had heard that this cooperative game is good also as a solo game. A few blocks walk and I got it for myself. 

Tämä perustuu siis Cthulhu-tarustoon ja on tavallaan tosi monimutkainen Yatzy. Taustatarinana nämä tutkijat selvittävät ongelmia jossain isossa kirjastossa aina öisin ja yrittävät estää pahuuden valloilleen pääsyn.

Tutkijalla (A) on omat kykynsä ja kestävyytensä valitusta hahmosta riippuen. Seikkailuja (C) selvittäessään saa erilaisia apukeinoja (B) ja tavoitteena on kerätä tarpeeksi Elder sign -merkkejä, että voittaa loppupahiksen (D). Tehtävien vaihtoehtona on käydä välillä kaupassa (E) ostamassa tai voittamassa lisää henkeä tai apuja. Aina yhden tehtäväyrityksen jälkeen kello (F) menee 3 tuntia eteenpäin ja keskiyöllä pahuus taas etenee vähän + tulee uusia pikkuhirviöitä. G:ssä on täydennyspakkoja kortteihin ja seikkailuja selvitetään siis näillä nopilla, joilla pitää saada korteissa kerrottuja yhdistelmiä. Apukorteilla (B) voi ottaa välillä mukaan paremman keltaisen tai vielä paremman punaisenkin nopan mukaan avuksi tai vaihtaa tuloksia tms. 

Olen nyt yrittänyt tuota kolmesti ja hävinnyt aina tosi nopeasti. Mutta nyt kun katsoin BGG:n keskusteluja, niin porukat valitti tätä liian helpoksi! Näyttää, että mulla on ollut vähän väärä taktiikka - yksinkin pelatessa kannattaakin olla 2-3 hahmoa ohjattavana. Pitääpä vielä testata!

The game is based on Cthulhu mythos and is basically like a really complex Yatzy. The background story tells about investigators who spend nights in a big library and try to prevent the evil from getting free.

The investigator (A) has her/his own abilities and strengths depending on the character. The adventures (C) are solved with different tools (B) and the goal is to collect enough Elder Signs to win the main monster (D). In addition to adventures each investigator can visit the shop (E) to buy or win more life or tools. Always after one turn the clock (F) forwards three hours and at each midnight the evil forwards again and some smaller monsters appear. In the G area there are replacement cards and those dice are used to solve adventures by getting the required combinations. Tools (B) allow you to use occasionally better yellow die and the best red die. They also let you sometimes change the result or save a good die for the next roll.

I have now tried this three times and lost quite quickly. But now that I looked at discussions in BGG I found out that others complained it was too easy. So it seems that I have used totally the wrong strategy - even when playing solo there should be 2-3 investigators in use. I need to test once more!

Viikon kuva - autontuunausta

Näin joka päivä ympäri Vaasaa kävellessä tulee välillä eteen kuvaamisen arvoisia näkymiä. Parempaa kameraa ei tule yleensä kannettua, mutta onneksi kännykkäkuvistakin saa selvää. En kyllä tiedä saako tästä selvää. 😃

I'm walking around Vaasa every day and often I see something worth photographing (I find 'shooting' a bit strange word in this area). This car was really worth the stop as it certainly has character! 😃

Aurinkoista kevättä kaikille! 🌞

Have a sunny Spring! 🌞

Saturday classic - Oldfield!

Nyt vuorossa ehkä joitain tylsistyttävää, mutta itselleni ylitärkeä ja yksi ensimmäisistä musiikkifanituksistani - Mike Oldfield. Useimmille tutuin kappaleensa taitaa olla Moonlight Shadow. Onhan sekin hyvä, mutta mulle tärkeämpiä ovat Oldfieldin instrumentaalikappaleet. Tässä lauantaisarjaan tarpeeksi lyhyt pätkä Platinum-levyltä:

The Saturday classic for this week may be boring for some but for me it's very important and one of my first musical loves - Mike Oldfield. Most people have probably heard his Moonlight Shadow, which is a good song but I prefer his long instrumental songs. Here's a part of Platinum album as it's short enough to be played in classics:

Kohdalleni osui ensimmäisenä luonnollisesti Miken ensimmäinen levy ja suurin hitti Tubular Bells vuodelta -73 (tuossa eka puoli levystä). 20-vuotias sankarimme oli tarjonnut sitä moniin levy-yhtiöihin, mutta se ei kelvannut kenellekkään. Levykaupan pitäjä Richard Branson innostui kuitenkin musiikista ja perusti Virgin levy-yhtiön, jonka ensimmäinen levy tuo oli. Oldfield ei saanut alussa kovin hyvää sopimusta ja Branssonista tuli monimiljardööri tuon levyn huippumenekistä saamiensa tulojen avulla. 

Edellä soinut Platinum on hyvä levy, mutta TBellssin lisäksi toinen lempparini on Incantations. Tuo on tupla-LP, joka on yhtä kappaletta. Kuuntelen sen yleensä makkarissa olevalla levysoittimella sairastelun loppuparanteluissa, kun pitää vielä levätä, mutta jaksaa jo kaivata jotain muutakin kuin nukkumista. Tubular Bells on ollut tänä vuonna mainio kappale kävelyn tahdittajaksi - sen kanssa kävelee mukavasti 50 minuuttia.

Vauhdikkaampia lauantaiklassikoita löytyy täältä.

The first album of Mike Oldfied that I listened to was his first record and greatest hit Tubular Bells which was published in 1973 (here's the first half of the LP). Mike was then 20 and had offered it to record companies but in vain. Record shop owner Richard Branson liked it though and started Virgin records to publish it as their first album. Oldfield didn't get that good deal and Branson became a multibillionaire as he started other companies with this record's income.

Platinum (above) is a good album but in addition to TBells my other favorite is Incantations. It's a double LP containing just one song. In recent years I've usually listened to it after being sick when I still need to rest in bed but I'm already strong enough to not sleep all the time. Then the bedroom's old LP player is useful. Whereas Tubular Bells has been in my Airpods during the walks of this year - it gives a good mood for 50 minutes while walking on the shores of Vaasa. 

Other, faster Saturday classics are here.

Viikon kuva - Pöytä tyhjäksi

Viikon kuvana vanhan työpisteen putsaus, kun kesän jälkeen on uudet toimitilat valmiina. Ensimmäiset pari vuotta 80-luvulla istuin tuon saman ykköstehtaan toisessa päässä, jossa sai kävellä n 50m että pääsi ikkunan ääreen, nyt sellainen oli selän takana. Särmit oli täynnä pääsylippuja yms. muistoja reissuilta, kun Tarja❤️ ei tykännyt kotona pölyä keräävästä pikkusälästä. 😊

The photo of the week is my old work desk before I fetched my personal stuff. Our new premises should be ready after summer vacations. For the first years in the 80's I sat in this same building in a place where I needed to walk 50m to see outside, here I had an own window. I brought tickets etc. from our trips here as Tarja❤️ didn't like dust collecting little stuff at home. 😊

Lähes jatkoon pääsi sininen heijastus kävelyltä Onkilahden ympäri. 

Almost as the photo of the week was this very blue reflection on a nearby bay during my walk.

Ja lauantaina tuli aikaiseksi käydä ottamassa 'ennen'-kuvan vanhan raviradan alueesta ennen kuin siihen aloitetaan asuntoalueen rakentaminen.

I also took a 'before' photo of the old horse race area before the new housing estate building is started.

Hyvää kevään jatkoa!🌞

Have a good Spring! 🌞

Saturday classic - 2-4-6-8 Motorway

Tämäkin klassikko on mulle periaatteessa yhden hitin bändi, tällä kertaa se on Tom Robinsson Band ja ensimmäinen singlensä ja hitti 2-4-6-8 Motorway. Tuo julkaistiin vuonna 1977.

The classic for today is another case of those one song miracles for me. The first single of Tom Robinsson Band was a hit 2-4-6-8 Motorway and I like it! It was published in 1977.

Bändin vetäjä Tom huomasi olevansa homo jo 13 vuotiaana (silloin vielä laitonta UK:ssa) ja monet bändin kappaleista ovatkin sukupuolivähemmistöjen puolesta. Tässä kappaleessa tosin lauletaan rekalla ajamisesta, vaikka kertosäe tuleekin Englantilaisesta LGBT-iskulauseesta "2, 4, 6, 8, homo on heteroa tuplasti parempi... 3, 5, 7, 9, lesbot ovat todella hyviä". 🙂

Iskevä ja mainio laulu joka tapauksessa! Lisää lauantaiklassikoita täällä.

Tom realized that he's gay already when he was 13 (when it was still illegal in the UK) and many of TRB songs were about gay liberation. The lyrics of this song are not on this area even though the chorus is based on Gay Liberation chant: "2, 4, 6, 8, Gay is twice as good as straight... 3, 5, 7, 9, Lesbians are mighty fine". 🙂

Anyway, it's a catchy fun song! More Saturday classics here.

Friday - peli Perjantain vaikeasta tehtävästä

Perjantai eleli mukavasti saarellaan, kunnes sinne yhtenä päivänä haaksirikkoutui tohelo Robinsson. Nyt Perjantain tehtävä on pitää tyyppi hengissä ja opettaa hänet voittamaan merirosvot, niin Crusoe lähtee kotiinsa ja rauhalliset päivät voivat jatkua.

Friday was happy on his island until Robinsson survived a ship wreck and arrived there. Now his mission is to keep duffer Crusoe alive and teach him to beat two pirates so he'll leave the island and Friday can continue his comfortable life.

Kyseessä on siis soolopeli, jossa pitää saada Robinssonin taidot (=korttinipun D+E arvot) niin isoiksi, että pärjää kolme kierrosta seikkailuja (F) ja sen jälkeen voittaa kahdet merirosvot (H).

Alussa otetaan kaksi seikkailua F-pakasta ja valitaan niistä toinen (A). Sen tavoite, tässä vihreällä tasolla pitää saada kolmella kortilla yhteensä 2. Käytin ensin ne (B), sitten ostin elämilläni (I) vielä kaksi lisäkorttia (C) ja onnistuin. Joka kerta kun D-pakka menee ympäri, niin Robinsson saa lisää ikää ja mukaan lisätään hidastusta / heikennystä yksi kortti G-pakasta. F-pakan seikkailut mennään läpi kolmesti ja joka kerralla tavoite tulee vaikeammaksi (keltainen, punainen). Erityisominaisuuksia käytettäessä kortti käännetään muistimerkiksi vaakaan (B & C).

 

So, I'm talking about a solo game where you need to improve Robinsson's skills (= cards D+E values) to the level where he can survive three rounds of adventures (F) and after that beat two pirates (H).

At first you take two adventures (F), choose the other one and take as many cards from D-deck as it requires. Here the selected adventure (A) requires three cards to get 2. I first took those (B) and then used my lifes (I) to get two more cards (C) which got me to the target. Each time D-deck is reshuffled I need to add an age effect (G, slowing cards) to it. The adventure deck (F) is gone through three times, after each reshuffle the target changes to more difficult (yellow, red). When using special effect the card is turned horizontal as a reminder (B & C).

Friday on hauska pikapeli, jonka neljästä vaikeustasosta helpointakaan en ole päässyt kuin kerran merirosvo-osuuteen asti. Mutta jos tuo olisi liian helppo, niin eipä sitä kauaa jaksaisi. Voin suositella! 👍🏻

Vähän kattavammin tietoa löytyy Lautapelioppaasta. Siellä myös linkki kauppoihin, hinta on noin 19 €. Tai vielä helpompi pelata kun sen ostaa puhelimeen, esim Appstoressa 4,50€.

Friday is a fun quick game. There are four difficulty levels and even in the easiest I have managed so far to get to pirates only once. But if it were easy it would be boring. A recommended game! 👍🏻

You can find much more information in Boardgamegeek. There should be links to shops too. Or even more easy game play with less money is available if you get it to your phone, for example in Appstore it's 4 USD.

Viikon kuva - Kaudenpäätöshiihto

Viikon kuvaksi ei ollut montaa valittavana, joten otetaan tällä kertaa blogiin ne kaikki. Yllättäen Vaasaan palattuani huomasin, että varjossa ollut Vaskiluodon latu oli vielä luminen ja ajettukin. Kävin hiihtämässä pe & la ja sain 208 km tälle kaudelle. Kuva viimeiseltä hiihdolta lauantaina, kun Mariannekin oli mukana.

I didn't have many options for the photo of the week so here are all of them. After returning from Lapland I noticed that the skiing tracks in the nearby forest were still usable. I visited there twice, after the second trip I got 208 km for this season. My daughter Marianne participated on the latter day.

Oli hiljaista ja lämmintä, perjantaina tarkeni ilman pipoakin. Meri on vielä jäässä ja tässä tuo lähilaituri, joka muuttui viime vuonna maksulliseksi luksus-lounge-laituriksi.

It was quiet and warm, on Friday I skied the first round without a hat. The sea is still frozen. The pier below is the closest from my home and last year it was changed to a rentable lounge pier.

Viikon väriläiskänä sama kohta auringonlaskun kera.

As the colorful moment of the week here's the same place with a sunset.

Hyvää kevättä kaikille! 🍀

Have a good Spring everyone! 🍀

Saturday classic - Tow Sawyer

Vuorossa Kanadan kansallissankareiden soittama kappale Tow Sawyer. Kuuntelin tässä samalla pari Rushin hittiä, mutta sieltä ei oo toistaiseksi löytynyt mulle toista samalla lailla iskenyttä kappaletta kuin tämä.

And the next song is played by the Officers of The Order of Canada. I really like this Tom Sawyer but for some reason no other Rush song has made any bigger impression on me yet.

Rush on perustettu jo 1968 ja tämä kappale julkaistiin 1981. Ehkä mun täytyy kuunnella vielä lisää musaansa, koska esim USAn markkinoilla heitä enemmän kultalevyjä on putkeen myynyt vain Beatles ja Rollarit.

Lisää lauantaiklassikoita löytyy täältä.

Rush was founded in already in 1968 and this song was published in 1981. Maybe I need to listen more to their music since for example in the USA market they are the third in gold records in a row. Only better ones are The Beatles and The Rolling Stones.

You can find more Saturday Classics here.

Viikon kuva - Talvilomalla

Viime viikolla olin perinteisellä Ylläksen talvilomalla. Marianne tuli yöjunalla keskiviikkona mulle seuraksi. Pari ensimmäistä päivää hiihdettiin perinteistä ja lauantaille otettiin hissiliput. Yleensä tämä sama poseeraus on mennyt Tarjan kanssa, mutta näin tällä kertaa. Ja laskettelu oli ihan mukavaa taas pitkästä aikaa.

Last week I had my winter vacation and did a traditional Lapland visit. My daughter Marianne arrived on Wednesday morning on the night train. On the first two days we did xc-skiing and on Saturday we had day tickets to downhill skiing / snowboarding. Usually there's been Tarja on this pose, but it was good to have some company and we had a good day on the slopes.

Hyvää viikkoa! 🖖🏼

Have a good week! 🖖🏼

Viikon kuva - Valoa Lapissa

Tällä kertaan ei ollut montaa Viikon kuva ehdokasta, joten kävin ottamassa sunnuntai-iltana kuvan mökkipihan koristelampusta.

This time I didn't have many candidates for Photo of the week so yesterday evening I shot the decoration lamp of the cottage. 

Meneillään on siis talviloma ja ajoin lauantain aikana lähes yhdeksän tuntia tänne Ylläsjärvelle. Taas olisi kaikkea mitä olisin halunnut Tarjalle kertoa ('Ylläsjärven jäälle on tehty latu!', 'Nyt Radarbotissa on korjattu meidän pari vuotta ihmettelemä bugi, eikä se enää laita autoradiota päälle jokaisen kameratolpan kohdalla!').

Onneksi on rauhallista ja mukavat kelit hiihdellä täällä tunturin hiljaisemmalla puolella.

I'm now on winter vacation and on Saturday I drove almost nine hours to Lapland for our traditional family cottage week. There are many things I would like to tell Tarja ('now there's skiing tracks on the nearby lake!', 'Radarbot has finally fixed the bug we have talked about for two years and it's not anymore turning on the car radio every time a radar camera is passed by').

It's peaceful and the weather is nice for some xc-skiing.

Viikon kuva - Tarjan viimeinen matka

Perjantaina oli sitten Tarjan viimeinen matka - ei ollut pitkä, vain kappelin toimistolta pari sataa metriä isänsä viereen. Onneksi sai tehdä tuon päätösreissun mun kanssani. 

Tarja had her last trip on Friday. It wasn't very long - just two hundred meters from the chapel office next to her father's grave. But she did it with me. 

Ulkomaan työ- ja lomamatka-excelini mukaan ollaan Tarjan kanssa käyty tämän yhteisen 21 vuoden aikana kotimaan rajojen ulkopuolella 66 kertaa. Tuolla listalla meidän 8kk ulkomailla oloa sapattivuonna 2016 on neljä riviä. Tarja oli kyllä täydellinen reissukaveri mulle.

Tänään on Tarjan nimipäivä. Onnea kaikille muille Tarjoille, Taruille ja Taika-nimisille. Mun Tarja oli hyvä ihminen, joka ei vain nähnyt ihan kaikkea. Mutta eipä kukaan meistä kaikkea huomaa. Ikävä on kultaani ❤️, mutta päivä kerrallaan tästä jatketaan.

I have a list of my work and vacation trips and according to it Tarja and I have travelled together 66 times outside of Finland during these 21 years. The eight months of travelling during our sabbatical year is four lines on that list. Tarja was a perfect travelling buddy for me.

Today's the name day of Tarja. Congrats to all other Tarja's out there. Your namesake was a good person with her own limitations. Like we all have. I miss my darling ❤️ but life goes on day by day.

Terraforming Mars

Mars on ollut viime aikoina uutisissa ja muutama viikko sitten tuli hankittua peli Terraforming Mars, jossa pyritään maankaltaistamaan kyseinen planeetta. Pelasin yksinpelin kahdesti ja tässä kuvan toisen kerran lopussa pääsin melkein läpi! Tavoitteena on saada happipitoisuudeksi 14%, lämpötilaksi +8C ja sijoittaa laudalle yhdeksän merilaattaa. Tuossa saavutin muut, mutta happi jäi kirvelevästi yhtä prosenttia vaille tavoitetta.

There's been a lot of news recently about Mars and a few weeks ago I bought a Terraforming Mars game. I've done the solo game twice and in the photo below is the end situation of my second round. I almost passed it! The goal is to have oxygen level at 14%, temperature at +8C and to place all nine sea tokens to the map. I reached the targets on temperature and seas, but failed in oxygen level with a mere one per cent.

Pelaajia voi olla 1-5. Yksikseen pelatessa tuo on periaatteessa tosi monimutkainen pasianssi, jossa yritetään saavuttaa tavoitetasot 14 kierroksen aikana. Kun taas 2-5 hengen pelissä se on perinteinen kisa kerätä pisteitä samalla kun yhteisesti kohotetaan näitä kolmea arvoa. Yksikseen pelatessa on se lisäkätevyys, että ei ole pakko pelata kerralla, vaan voi aina välillä käydä tekemässä yhden kierroksen ja pelata vähitellen muutaman päivän aikana.

Joka kierroksella ja välillä muulloinkin saa tai voi ostaa satunnaisia projektikortteja, joita on reilu 200 erilaista. Nuo punaisen ja vihreän otsikon kortit on kertatekoja, sinisillä jää voimaan jokin etu. Vihreät jätetään lisäksi näkyviin näitä yläreunan pallukoita varten. Eri korteilla on erilaisia ehtoja, vaikutuksia ja hintoja + maksutapoja. Pelin projektit on tehty tieteellisesti mahdollisimman realistisiksi (paitsi ehkä se antipainovoima...).

There can be 1-5 players. When playing solo it's basically a really complicated solitaire where you're trying to reach target levels within 14 rounds. If there are 2-5 players it's more like a traditional game as you are trying to collect points while together raising those three measures. A handy side in solo games is that you don't have to go through the whole thing in one day but the game can last for a few days and you play a bit every now and then.

During each round and sometimes in between you get or buy random project cards. There are over 200 different types of those. The ones with red or green titles are on-time-things and the blue ones left on some kind of benefit. These cards have different conditions, effects and prices + ways to pay for them. The projects in this game are as accurate scientifically as possible (well, maybe not the anti-gravity).

Jos kiinnostaa, niin pidempi esittely pelistä (+ video) löytyy suomeksi täältä. Tähän olisi tietysti myynnissä myös lisäosia, joilla peliin tulee uusia ominaisuuksia ja sääntöjä.

Takana on tosiaan vasta pari soolopeliä, mutta oli kyllä mielenkiintoinen ja heti ekan pelin jälkeen piti alustaa alkutilanne uudestaan, koska teki mieli yrittää vielä kerran. Suosittelen! 👍🏻

If you're interested there are longer explanations and videos of this game here. Also several expansion kits are available for this game - those add new features and rules to the basic game.

So far I've played only those two solo games, but it was really interesting and immediately after finishing the first one I set up the starting position to try it again. Recommended! 👍🏻

Viikon kuva - Kolmen kopla

Viime viikoilla on Vaasassakin päässyt pitkästä aikaa hiihtelemään ja nyt päivien pidentyessä usein ihan valoisassa! Vaskiluodon rinki on itselleni lähin pururata ja siellä olevasta Zip-puistosta on tämän kertainen Viikon kuva.

During the last weeks we've had proper xc-skiing conditions in Vaasa too. And now that days are getting longer it's less often in the dark! This week's photo is from a Zip adventure park by my closest skiing track. 

Torstaina ehdin kävelylle vasta auringon laskiessa. Viikon kuvaksi meni niin hiljan tätä samaa tyyliä, että mukavasta heijastuksesta huolimatta en valinnut tätä.

Last Thursday I didn't have time to walk until during the sunset. But since I had a sunset photo in the Photo of the Week series so recently I didn't choose this (even though the reflection is nice).

Jatkoa teille! 🖖🏼

Have a good week! 🖖🏼

Saturday classic - One Night in Bangkok

Pysytään vielä kasarilla ja hoidetaan monta klassikkoaihetta yhdellä kertaa. Abba, shakki (Queen's Gambit on mainio sarja) ja musikaalit (sori Sus'). Tämän -84 julkaistun albumin sävelsivät Abban BB-pojat ja siitä jatkettu CHESS-musikaali sai ensi-iltansa -86. Aiemmin en ollut kuullut näitä muita kappaleita, mutta eivätpä ne nytkään kovin iskeneet. Mutta tämä One Night in Bangkok tuntuu edelleen hyvältä! 

Let's stay in the 80's for a while and check out several classic subjects with one stone: Abba, chess (Queen's Gambit is an excellent tv series) and musicals. The Chess album was published in -84 and it's music was composed by Abba guys. The CHESS musical premiered in -86. In my opinion the other songs in that musical are not that special but this One Night in Bangkok has been and is still one of my favourites.

Musikaali kertoo kolmiodraaman kylmän sodan aikana pidetyssä shakkiottelussa, jossa ovat vastakkain USAn ja Neuvostoliiton mestarit. Toisen pelaajan managerina toiminut nainen rakastuu sitten vastapuolen pelaajaan.

Tämän kappaleen laulaja on Murray Head. Musikaalin levyllä ja ensimmäisessä teatteriversiossa oli yhtenä pääosan esittäjänä Elaine Paige, jonka nimen olen oppinut Tarjalta, että tämä osaa laulaa! Ja onkin tosiaan maailmankuulu.

Abba-Björnin kanssa musikaalia oli sanoittamassa Tim Rice, joka on ollut tekemässä myös esim. musikaaleja Evita, Jesus Christ Superstar, Beauty and the Beast, Lion King, Aida, Aladdin jne jne. Elämän makua hahmoihin tuli wikissä näkynyt tieto, että Timille tuli avioero kun selvisi, että hänellä oli suhde Elainen kanssa.

Lisää lauantaiklassikkoja löytyy täältä.

The musical tells about a love triangle that takes place in a chess tournament between the USA and the Soviet Union during the Cold War. The manager of the other player falls in love with the opposite player.

This song is sung by Murray Head. One of the main characters in the musical's first version and the singer in the album is Elaine Paige. The name is familiar to me because Tarja taught me that she can really sing! And indeed, she's world famous.

The lyrics were written by Björn of Abba and Tim Rice, who's behind some other musicals too: Evita, Jesus Christ Superstar, Beauty and the Beast, Lion King, Aida, Aladdin etc. etc. Some taste of life to these persons comes from a detail in wikipedia that Tim got a divorce because his affair with Elaine was published.

More Saturday classics are here.

What 3 Words

Tuossa jokunen aika sitten tuli vastaan kätevä sovellus! Systeemi on perustettu jo 2013, mutta jostain syystä löysin sen vasta nyt.

Eli what3words on ruuduttanut koko maapallon 3x3 metrin ruutuihin ja jokaiselle on oma kolmisanainen osoitteensa haluamallaan kielellä. Esim. Vaasassa hauska parveke auringonlaskun ja maisemien katseluun löytyy osoitteesta majavat.vintti.ikääntyä.

Some time ago I found a handy app! The system was actually founded already in 2013 but for some reason I noticed it now.

What3words has made a 3x3 meter (3m = 9,8ft) grid over the whole Earth and each square has an own three-word-address in the language of your choise. For example in Vaasa you can find a fun private terrace to view sunset or scenery in this address: game.chose.grills.

 

 

Sovellus on tietysti ilmainen ja kuten yo. ruudunkuvista näkyykin, niin paikkoja voi tallentaa itselleen ja jakaa kavereille (lisätietoja appsista). Reittiohjeet perille omaan kohderuutuun saa joko eri karttojen kautta tai kompassinuolena, joka kertoo suunnan ja etäisyyden.

Jokaiselle paikalle kun ei ole katuosoitetta, niin näin voi tarkasti kertoa tapaamispaikan epävirallisempiinkin osoitteisiin, näköalapaikoille jne jne. Toki Googlemapsillä voi jakaa koordinaatit, mutta puhelimessa on helpompi sanoa kolme sanaa kuin litania numeroita.

Ainakin joissain maissa hätäkeskuskin tuntee systeemin ja ainakin Mersu & Ford tukevat tätä autonavigaattorissaan. 

The app is naturally free and as you can see above (my app in Finnish 😊), there are functionalities for sharing and saving locations. You can get directions via different maps or as a compass needle pointing towards your destination square.

As every place on Earth doesn't have a street address this is a handy way to tell the exact location to parks, sceneries, etc. Of course you can share a place with google maps, but it's easier to say three words over the phone than 20 numbers.

At least in some countries also Emergency centres know this system. Also for example Mercedes Benz and Ford support the system in their navigators.

Viikon kuva - Hiihtolenkki jäällä

Eilen käytiin reippailemassa Pirjon ja Sepon kanssa meren jäällä (kävelyineen 8,5 km). Ehdittiin onneksi hoitaa lähes koko hiihto ennen kuin alkoi se jää/lumisade, mutta hankeen oman ladun tekeminen oli ihan reipasta.

Yesterday we had some brisk exercise with Pirjo and Seppo on the sea ice (8,5km including walking). Fortunately, we got almost the whole xc-skiing done before the ice/snow rain started. And doing our own tracks was a 'warming' addition. 

Vähän joka asian kohdalla (UMK21) tulee mieleen, että mitä Tarja olisi tästä sanonut tai tykännyt. Vaikka olisi eilistä keliä inhonnut (ladut piti olla valmiit, syvät ja kiinteät), niin asiasta olisi nauttinut. Taas mukava päivä Pirjon ja Sepon kanssa ja samalla ulkoilua! Puhuttiin Pirjon kanssa, että miksiköhän tätä ei tullut toteutettua aiempina vuosina, kun Tarja olisi voinut olla mukana. Silloin vain tuli mentyä yleensä sen helpon kautta ja käytyä pikaisesti omaan tahtiin ulkoilemassa. Ei tajuttu, että tilaisuudet loppuisivat joskus.

Pitäkää yhteyttä läheisiinne! ❤️

Nowadays I often think of different things that what Tarja would have said or thought about different things. Even though she would have hated the conditions yesterday (skiing tracks needed to be ready, deep and firm) but she would have loved it otherwise. A nice stay with Pirjo and Seppo and exercise outdoors! I talked with Pirjo that sadly we didn't do this earlier when Tarja could have participated. Back then we just slipped to easy way and did our outdoor activities just on our own schedule. We didn't realize that it wouldn't last forever.

Keep in touch with your special ones! ❤️

Saturday classic - London calling

Soitetaanpa nyt vaihteeksi ulkomaista klassikkoa. Teininä kuuntelin paljon The Clashin levyä London calling. Nimikappale voi olla ehkä kulunut paljosta soitosta, mutta on silti edelleen mahtava! Ja on ehkä ainoa Bond-leffassa soinut punk-kappale. Tämä maailmanlopusta kertova laulu loppuukin sitten SOS-morsekoodiin.

After a few Finnish songs here's something in English for a change. As a teenager I listened to London calling a lot, an album by The Clash. The title song may be too familiar but it's still super good! And it may be the only punk song that made it to a Bond movie. The lyrics are about armageddon so the song ends with S-O-S morse codes.

Bändi on perustettu vuonna -76 ja tuo pääteoslevy ilmestyi vuonna -79. The Clashin seuraavaa levyä Sandinista! kuuntelin myös kohtuullisesti, mutta hiukan ihmetellen - sen kappaleet olivat aika 'erikoisia'. Tuo on peräti kolmois-LP, joten mukana on kyllä hyvääkin kamaa. Eri kappaleita on kätevä vilkaista bändin omalta Youtube-kanavalta.

The Clash hajosi -86 ja kuulemma olisivat luultavasti palanneet yhteen 2000-luvulla, mutta laulajan Joe Strummerin yllättävä kuolema sydänkohtaukseen 50-vuotiaana 2002 lopetti ne suunnitelmat.

Lisää klassikoita löytyy Lepiksen kokoomasivulta.

The Clash was founded in -76 and their main album London calling came out in -79. Their next album Sandinista! is a 3LP i.e. triple album. I listened to it too, but it was a bit strange experience - some of the songs are 'special'. But there are some good songs too. In case you want to hear a bit more it's easy to peek their songs from The Clash Youtube channel.

The band broke up in -86 and there were talks inside that they would have returned in the 2000s but the sudden heart attack of lead singer Joe Strummer in 2002 ended those plans. He was only 50 years old.

You can find more Saturday classics on the collection page of Lepis.

Viikon kuva - Elämä jatkuu

Viikon kuvana on nyt auringonlaskun värejä työkaverin turvallisesti ulkona järjestämällä iltapala-kävelyllä. -14C oli kova paikka mun varpaiden lisäksi varmaan mahdollisille viruksillekin, mutta ainakin seura ja tarjoilut oli lämmintä & priimaa. Kiitos Jaana ja Petri!

The Photo of the Week is sunset colors in an evening snack walk that my work mate arranged. Temperature was -14C (about 7F) so I suppose it was as tough for viruses as to my toes. But both the company and the picnic lunch were warm and excellent. Thanks Jaana and Petri!

Kuvaa valitessa oli taas pari suosikkia ja tässä alla vielä se hopealle sijoittunut. Polku jatkuu eteenpäin, vaatii vähän tarpomista, mutta muutkin ovat sitä menneet. Olipa syvällistä.

While picking the photo I had another strong candidate which is below. The path leads forward, requires some tramping but others have walked it too. That's deep.

Hyvää jatkoa kaikille! 🌞

Have a good week! 🌞

Saturday classic - Vesala

Tarjan kuolemasta on nyt kuukausi ja taas mun silmät kostuu tästä Vesalan kappaleesta, jonka Tarja kuunteli kyynelehtien viime vuonna monta kertaa. "Miten voikin yhden tyypin elämässä kaikki paska tapahtuu"

It's now one month since Tarja died and again my eyes get wet when I listen to this song by Vesala. Last year Tarja listened to this a lot and cried every time. Part of the lyrics is "How can all shit happen to one person"

Tarjalla katosi teini-iässä näkö lähes kokonaan (100% invaliditeettiaste), kun tarkan näön solut silmästä tuhoutuivat. Opiskelussa + töissä piti tsempata paljon enemmän, mutta kaikki eivät välttämättä edes huomanneet tuota, kun ei koskaan tehnyt asiasta numeroa. Toki sen takia muistinsa oli kehittynyt tosi hyväksi ja ei koskaan palavereissa tehnyt muuta, kuin vain kuunteli.

Tykättiin molemmat paljon Vesalasta ja ilman tätä tilannetta oma klassikkoni olisi ollut Älä Droppaa Mun Tunnelmaa. Tuossa on hieno melodia/musa ja sanoitus, joka mielestäni kuuluu jo nerouden piiriin.

Muitten klassikoita löytyy täältä.

Tarja became blind in her teenage when the cells of her central vision degenerated. She had to work much more in studying and in her jobs, but since she didn't bring up the issue, not all necessary realized the case. But due to that her memory was very good and she was always listening, and not doing anything else during the meetings etc.

We both liked this artist very much and without the one month situation I would have picked as my favourite this song of hers (name translates to 'don't drop my mood'). In addition to it's great music I find the lyrics brilliant (as translated they are quite a mess, but you'll get a part of it...)

The classics of other participants are here.

Viikon kuva - Vilahdus normaalia

Sunnuntaina uskaltauduttiin kokeilemaan normaalia elämää pari tuntia, kun kerran kaikki oli olleet viikon eristyksissä. Lounas, juttelua ja kaksi erää Mysteriumia - eka peli hävittiin, mutta toinen jo voitettiin.

On Sunday we dared to test the normal life for a couple of hours as all of us had been isolated for a week. A lunch, discussions and two rounds of Mysterium - at first we lost, but the second game we won.

Tulevina viikkoina palataan taas Tabletop Simulatorin kautta pelaamaan, mutta nyt oli vähän erikoistapaus, kun piti paperitöitäkin tehdä.

Tuo Mysterium on yhteistyöpeli, joka on vähän kuin Cluedo, mutta ilman liikkumisia. Yksi pelaajista on kummitus, joka yrittää neuvoa meedioita tappajansa (+ paikka ja ase) selvittämisessä näkykorteilla. Ihan mukava! Tarja olis tykännyt tästä, kun ei ollut mitään kiirettä (paitsi 2 minuutin tiimalasi) ja ratkaisuja voi yhdessä jutellen miettiä. Lisäksi kilpailuvietti kohdistuu peliä vastaan, eikä toisiin pelaajiin.

In oncoming weeks we'll return to play the games in the Tabletop Simulator but this week was a special case as it included some paperwork.

Mysterium is a co-operation game which is a bit like Cluedo but without moving on a board. One player is a ghost who tries to advice psychics with vision cards to find out it's murderer (and the place & the weapon). A nice game! Tarja would have liked this since it was more discussing together and it required not much hurrying (except that 2 minute hourglass). Also the competitive drive was towards the game, not other players.

Viikon kuva - Jäähyväiset Tarjalle

Lauantain saateltiin Tarja viimeiselle matkalleen.

Last Saturday we said the last goodbyes to Tarja.

Tuo Vaasan uuden hautausmaan siunauskappeli on kaunis paikka. Iso lasiseinä antaa vieraille arkun taustaksi hienon vuodenaikojen mukaan vaihtuvan luontonäkymän. Samassa salissa käytiin 20 vuotta sitten hyvästelemässä Tarjan isä.

Tarja elää nyt muistoissamme. ❤️

This chapel on the new cemetery of Vaasa is a beautiful space. That big window wall offers guests a lovely nature scenery that changes throughout the year. We participated in her father's funeral 20 years ago in this same place.

Tarja lives now in our hearts. ❤️

Surulliset synttärit

Tänään on nyt sitten mun synttärit ja Tarjan hautajaiset. Emme juhli. Mutta ei kannata harmitella niitä menetettyjä tulevia vuosia, vaan muistella niitä elettyjä yhteisiä vuosia.

Viisi vuotta sitten mun syntymäpäivänä oltiin Afrikan kierroksen puolivälissä 1kk ja reilu 5000 km ajettuna Swakopmundissa Namibiassa. Posotettiin edellisenä päivänä Etoshan luonnonpuistosta 509 km tuonne pariksi päiväksi.

Today's my birthday and Tarja's funeral. So not much partying. But I shouldn't feel sorry those missed years we could have but remember those years that we lived together.

Five years ago on my birthday we were in the middle of our Southern Africa trip (1 month done and over 5000 km driven). The place was Swakopmund where we drove 509 km on the previous day from Etosha national park.

Synttäreihin on tullut tehtyä aina jokin blogipostaus, joten nyt tein tuosta 2016 päivästä juhlan ja Tarjan muisteluvideon.

Reissussa kirjoitan aina illalla kuvien siirron (ja ehkä julkaisun) lisäksi lyhyen päiväkirjamerkinnän menneestä päivästä. Alla tuon päivän muistiinpano:

"30.1. Lauantai

Ei nyt kauheen kuuma ollut tms, mutta nukuin vaan reilu 6h. Ku Tarja heräs, niin aamupalalle ja huoneeseen kattomaan päivän varusteita. Kävellen keskustaan ja turisti-infoa + lentofirmaa kurkattiin. Vanha rautatieasema, kristalligalleria ja rantaan lounaalle. Kävely akvaarioon, jossa haiden ruokkiminen (ja muidenkin kalojen). Kaupan kautta huoneeseen ja palautumista. Sitte kävely Strand hotelliin synttäri-illalliselle, jonka ravintolas The Namibian (5x100g villieläinlihaa). Huoneeseen ja ilta somettaen/dokumentoiden."

Lisämainintoja omasta muistista tuohon:

• Lentofirmasta tsekkailtiin mahikset joko vesitasolentoon dyynien yllä tai kuumailmapalloiluun (palloiluja ei järjestetty, koska tuolloin aamutkin oli liian kuumia ja kuuma ilma ei noussut ylös)
• Kristalligallerian vieressä piti olla geokätkö, mutta kun oltiin aikamme siä kontittu, niin opasäijä tuli sisältä näyttämään, että missä se on
• Tuo puoliksi (melkein) syöty liha-annos sisälsi seepraa, strutsia, peuraa ja kahta eri antilooppia

I have usually done a blog post for my birthday, so for today I created the video above to remember the day and mostly to remember Tarja.

While traveling each day I transfer photos of the day (and maybe publish some) and write a short diary note of the day. Here's a translation of that day's note:

"30.1. Saturday

It wasn't terribly hot, but I slept just over 6h. When Tarja woke up, went for breakfast and back to the room to collect the day's equipment. Walking downtown and tourist info + local airline office peeked. Old train station, crystal gallery and beach for lunch. Walking to the aquarium with shark feeding (and other fish). Shopping and to our room and some resting. Then a walk to the Strand Hotel for a birthday dinner in the restaurant The Namibian (5x100g wild game). Back to room and evening spent agai surfing / documenting. "

Some notes to that:

• That airline visit was to check a possibility to flying trip over dunes or hot air ballooning (mornings were then too hot, so even hot air didn't rise so those were not arranged)
• We tried in vain to find a geocache next to Crystal gallery until a guy working there came and showed us where it was
• The dinner that we almost ate together had zebra, ostrich, venison, oryx and eland.
  

Viikon kuva - Yksin

Niin vain kului taas viikko ja vähitellen on tottunut tyhjään kotiin. Tunnelmaan viikon kuvaksi sopii eilisellä kävelyllä näkynyt toinen yksinäinen.

A week passed by again and I'm slowly starting to get used to an empty home. The view below is from my walk yesterday and fits the mood as the photo of the week.

Päivät täyttyy tarpeellisella ja tarpeettomalla puuhalla: lukemista, hautajaisten järjestelyä, kävelyä (keskiarvo n. 13k/pv), puheluja (ennätys 2h42min), surffailua, tänään töitäkin. Viime viikolla löytyi ekaa kertaa elämässäni se oikea tahti pyörittää hula hula vannetta, näin vanhaksi kesti. Se tuli tuohon viime keväänä ja aina välillä oon yrittänyt.

TV-ohjelmista suositus Netflix-sarjalle After Life, joka kertoo vaimonsa syövälle menettäneestä miehestä. Lämmin, surullinen, hauska, synkkä, viisas sarja - eka kausi alkaa surullisen katkerana, loppuun ja toiseen kauteen pehmenee ja viisastuu. Kausi 1 katsottiin Tarjan kanssa, mutta syksyllä rupesi tuntumaan liian lähelle menevältä, eikä enää halunnut katsoa 2-kautta.

My days get filled with needful and useless activities: reading, arranging the funeral, walking (avg 13k per day), phone calls (record 2h42min), surfing and today even working. Last week I finally learnt how to do hula hoop. Took me over 50 years to learn it. I got it last Spring and I've been testing it occasionally.

A very recommended TV-show on Netflix is After Life which tells about a guy who lost his wife to cancer. It's warm, sad, dark, wise and funny. The first season starts with a bitter guy, but he softens and learns. We watched Season 1 together with Tarja but during the Autumn things got more serious and she didn't want to see this second season.

Viikon kuva - Kävelyllä

Viime viikolla tuli käveltyä paljon. Tarja nukkui pois tiistaina, mutta jo viikonlopusta asti äitinsä oli tullut tänne päivittäin valvomaan mun ulkoilun ajaksi. Reilun tunnin kävely joka päivä podcastejä tai musiikkia kuunnellen vie ajatuksia hetkeksi muualle.

Last week I walked a lot. Tarja passed away on Tuesday but already a few days before that her mother came here to cover me for my daily walk. A 75 minute walking with podcasts or music distracts thoughts for a while.

Maanantaina oli niin hieno sää, että otin mukaan paremman kameran. Sumu teki lahden toiselle puolelle erikoisia muotoja.

Last Monday the weather was nice so I carried my better camera. The mist created a special view to the other side of the bay.

Saturday classic - Kyynelten virta

Musiikki oli Tarjalle aina tärkeää, nuorena oli ollut esim kuorossa laulamassa Kekkosen hautajaisissa. Toisin kuin minä, Tarja ei jumiutunut vanhoihin, vaan kuunteli koko ajan uutta. Tämän kappaleen laittoi tärkeimmäksi soitettavaksi omissa hautajaisissaan.

Music was always important for Tarja, in the 80's she was even in the choir of the funeral of the most famous Finnish president. Unlike me she didn't get stuck to old songs but listened to new songs all the time. She mentioned this song to be the most important to be played in her funeral. 

Tuon sanat ovat kuin tehdyt tilanteeseensa ja siihen viime kuukausien tulevan kuoleman pohdintaan. Menin aina tämän tullessa sohvalle viereensä lohduttamaan itkua. Kun laulu loppui, niin kuunteli sen taas uudestaan. Ja nyt kuolemansa jälkeen tämä tuo vuorostaan aina mulle kyyneleet.

Kaikki päättyy aikanaan,
kaikki syntyy luopumaan
Kaikki tiet vie tuonelaan,
elämä liittyy kuolemaan.
Ja juuri siksi mä omistan
sulle laulun kauneimman
Annoit mulle unelman,
matkan uskomattoman.
 

Ootko siellä kun mä tuun?
Saanko taas sua koskettaa?
Kohta kun kylmenee,
ja värit katoaa.
Onko vielä ikuisuus
jonka kanssas viettää saan?
Onko palkinto vain hulluus,
lupa unohtaa?

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Uusi päivä, uusi tie,
eilisen multa aika vie.
Ja vaikka kuinka mä taistelen,
niin palaamaan mä pysty en.
Lehdet puissa jo havisee,
kun vielä muistan sun sanoneen
Kuinka uskot rakkauteen.
Kuinka uskot rakkauteen!

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin.

Pidä kiinni vielä hetki,
kuivaa sun kyyneleet.
Annetaan kaikki anteeksi,
menneisyyden murheet.
Kun sä muutut tähdeksi,
jota ihmiset katselee
Ja kyynelten virta,
kauniit kukat kastelee.

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin.

The lyrics of this song felt like just for her situation and to the thoughts of oncoming death. Always when she listened to this song I joined her on the couch and comforted the tears. When the song ended she started it again. And now after Tarja's death I get the tears when I hear this song.

Everything ends in time,

everyone is born to abandon
All roads lead to afterworld,
life is connected to death.
And that’s why I dedicate you
the most beautiful song
You gave me a dream,
an incredible journey.

Are you there when I come?
Can I touch you again?
Soon when it gets colder,
and the colors disappear.
Is there still an eternity
That I can spend with you?
Is the prize just madness,
permission to forget?

Did I ever tell you how much I love you?

The moments you gave me,
you opened me your world.
And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

A new day, a new road,
time takes yesterday away from me
And no matter how I fight,
I can't return.

The leaves on the trees
are already rumbling
when I still remember you saying
How do you believe in love
How do you believe in love

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world
And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

Gold border for memories,
gold border for memories.

Hold on for another moment,
dry your tears.
Forgive everyone,
the worries of the past.

When you become a star
that people watch
And a stream of tears,
beautiful flowers watering.

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world.

And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world

And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

Gold border for memories,
gold border for memories,

gold border for memories,
gold border for memories.

💔

Lisää lauantaimusiikkia täältä.

More Saturday classics can be found here.

Kiitos Tarja 1963 - 2021

Eilisen loppupäivä meni vielä samaa vanhaa vauhtia hoitomoodissa ja jälkien selvittelyssä. Mutta tänään, kun palautin lainattua rollaattoria, sängyn kohotinta ja muita apuvälineitä, niin autossa tuon kappaleen osuva sanoitus toi kyyneleet. Elämän totaalinen muutos selviää vähitellen.  

Yesterday I was still in the same caretaking mood of previous months and putting things in their places. But today while returning the borrowed walking aid and bed lifter etc. I started to realize what happened. The following song tells a wistful sad tear bringing story: "Wish you would sit in my lap".

Tuossa oltiin juuri aloittamassa meidän vuorotteluvuotta 2016 ja kaikki hienot kokemukset yhdessä oli vielä edessä. Vietettiin kahta päivää lukuunottamatta kaikki aika yhdessä yötä-päivää ja hitsauduttiin lopullisesti yhteen. Samaan aikaan levisi kohdunkaulansyöpä, joka pilasi tunnelmaa vuoden 2017 keväästä alkaen.

Twitterissä joku linkkasi hienon kirjoituksen kohtalontoveristani, jolla oli saman tyyppinen tarina ja siitä kirjoitettu kirja. Heillä hautakiveen oli tullut: "Yhtenä päivänä meidän täytyy kuolla, mutta kaikkina muina saamme elää."

Here we were just starting our sabbatical year 2016 and all the wonderful experiences together were still in front of us. We were together day and night the whole year (except for two days) and that finally 'welded' us together. Meanwhile the cervical cancer started and spread and ruined our next year starting from Spring 2017.

Somebody linked to me an article about a man who lost his wife to cancer four years ago - their story was a really familiar. In her tombstone there's this text (in Finnish): "One day we have to die, but in all the others we get to live."

Vaikka mennyt on mennyttä, muistoista luovu mä en
Vanhan vaahteran varjosta, suukoista suojassa sen
Yhä juopua hiustesi hennosta tuoksusta saan
Olla kanssasi hetkisen vaikkakin muistoissa vaan

Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Aika tuo ollut ei kai oikea ja tieni vei
Sun luotasi kun rakkauttakin pakenin

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sydäntäni
Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Olisitpa sylissäni

Minä ymmärrän kyllä, nyt onnesi muualla on
Ehkä kanssani oisitkin ollut sä vain onneton
Mutta yössä kun valvot niin tunnet myös kaipauksen
Salaa muistelet hetkiä kuumien suudelmien

Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Aika tuo ollut ei kai oikea ja tieni vei
Sun luotasi kun rakkauttakin pakenin

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sisintäni
Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sisintäni
Olisitpa sylissäni
Olisitpa sylissäni
Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa sylissäni

Google translate did few silly mistakes in translating this, but mainly it's ok. The lyrics are here in English.

Viikon kuva - loppusuoralla

Vaikka sää on ollut välillä aurinkoinen, niin on nämä aika pimeitä päiviä.

The Winter is here. Occasional sunny days are in the minority.

Hyviä kelejä! 

Have a good path forward!

Saturday classic - Yes

Tällä kertaa pysytään edelleen musan parhaalla vuosikymmenellä eli kasarilla. 😉 Bändinä on Yes (perustettu jo 1968) ja heidän paras kappaleensa Owner of a Lonely Heart (1983). Tuo musavideokin kun on vielä jännän taiteellinen, niin kokonaisuushan on klassikko:

This song is still from the best musical decade i.e. the 80's. 😉 The band is Yes (formed in 1968) and their best song Owner of a Lonely Heart (1983). Since also that music video is exciting and artistic, the whole experience is a true classic: 

Itse asiassa kappale on tehty jo 1979 ja sillä on aika mutkikas historia - harkittu eri bändeille ja lopuksi viilailua Yessin kanssa. Tekijä on Etelä-Afrikkalainen Trevor Rabin, joka littyy jotenkin moneen muuhunkin tuttuun bändiin (Michael Jackson, Manfred Mann's Earth Band, Mr. Mister, Rick Wakeman).

Itselleni Yessin levyistä Tormato taitaa olla eniten kuunneltu, siellä esim luonnonsuojelua Don't Kill The Whale on hyvä.

Lisää lauantaiklassikkoja täällä.

Actually, the song was made already in 1979 by Trevor Rabin but there were several turns and tries with different bands before the song came to it's final form with Yes. Trevor is from South Africa and he's connected to several familiar artists and bands: Yes, Michael Jackson, Manfred Mann's Earth Band, Mr. Mister, Rick Wakeman.

For me the most listened to Yes album is Tormato. There's for example a good nature protection song Don't Kill The Whale.

More Saturday classics are here.

Viikon kuva - kävelypalaveri

Viikon kuva oli taas vaikea valita - ehdokkaita ei ollut montaa, mutta ovat tasaväkisiä. Eli laitetaan tänne molemmat ja tuo eka on se virallinen. 

It was again difficult to choose the photo of the week. I didn't have many candidates but these were close to each other. So here are both of them - the first one is official.

Aamuisen tilannepalaveriin on parempi keskittyä kävellessä, kun ei istu sähköpostillisen läppärin edessä, vaan kuunteleminen on ainoa puuha. Ylemmässä kuvassa on Vaasan Sähkö, alemmassa lähes samoilta tienoilta Wärtsilän tehdasalue.

I find it easier to concentrate on listening to morning status meeting when I'm walking. Sitting in front of the laptop with email disturbs more. The first photo shows Vaasa Electricity company and the lower shows my pre-covid work site Wärtsilä.

Jatkoa teillekin! 🍀

All the best to You! 🍀