Viikon kuva - Yksin

Niin vain kului taas viikko ja vähitellen on tottunut tyhjään kotiin. Tunnelmaan viikon kuvaksi sopii eilisellä kävelyllä näkynyt toinen yksinäinen.

A week passed by again and I'm slowly starting to get used to an empty home. The view below is from my walk yesterday and fits the mood as the photo of the week.

Päivät täyttyy tarpeellisella ja tarpeettomalla puuhalla: lukemista, hautajaisten järjestelyä, kävelyä (keskiarvo n. 13k/pv), puheluja (ennätys 2h42min), surffailua, tänään töitäkin. Viime viikolla löytyi ekaa kertaa elämässäni se oikea tahti pyörittää hula hula vannetta, näin vanhaksi kesti. Se tuli tuohon viime keväänä ja aina välillä oon yrittänyt.

TV-ohjelmista suositus Netflix-sarjalle After Life, joka kertoo vaimonsa syövälle menettäneestä miehestä. Lämmin, surullinen, hauska, synkkä, viisas sarja - eka kausi alkaa surullisen katkerana, loppuun ja toiseen kauteen pehmenee ja viisastuu. Kausi 1 katsottiin Tarjan kanssa, mutta syksyllä rupesi tuntumaan liian lähelle menevältä, eikä enää halunnut katsoa 2-kautta.

My days get filled with needful and useless activities: reading, arranging the funeral, walking (avg 13k per day), phone calls (record 2h42min), surfing and today even working. Last week I finally learnt how to do hula hoop. Took me over 50 years to learn it. I got it last Spring and I've been testing it occasionally.

A very recommended TV-show on Netflix is After Life which tells about a guy who lost his wife to cancer. It's warm, sad, dark, wise and funny. The first season starts with a bitter guy, but he softens and learns. We watched Season 1 together with Tarja but during the Autumn things got more serious and she didn't want to see this second season.

Viikon kuva - Kävelyllä

Viime viikolla tuli käveltyä paljon. Tarja nukkui pois tiistaina, mutta jo viikonlopusta asti äitinsä oli tullut tänne päivittäin valvomaan mun ulkoilun ajaksi. Reilun tunnin kävely joka päivä podcastejä tai musiikkia kuunnellen vie ajatuksia hetkeksi muualle.

Last week I walked a lot. Tarja passed away on Tuesday but already a few days before that her mother came here to cover me for my daily walk. A 75 minute walking with podcasts or music distracts thoughts for a while.

Maanantaina oli niin hieno sää, että otin mukaan paremman kameran. Sumu teki lahden toiselle puolelle erikoisia muotoja.

Last Monday the weather was nice so I carried my better camera. The mist created a special view to the other side of the bay.

Saturday classic - Kyynelten virta

Musiikki oli Tarjalle aina tärkeää, nuorena oli ollut esim kuorossa laulamassa Kekkosen hautajaisissa. Toisin kuin minä, Tarja ei jumiutunut vanhoihin, vaan kuunteli koko ajan uutta. Tämän kappaleen laittoi tärkeimmäksi soitettavaksi omissa hautajaisissaan.

Music was always important for Tarja, in the 80's she was even in the choir of the funeral of the most famous Finnish president. Unlike me she didn't get stuck to old songs but listened to new songs all the time. She mentioned this song to be the most important to be played in her funeral. 

Tuon sanat ovat kuin tehdyt tilanteeseensa ja siihen viime kuukausien tulevan kuoleman pohdintaan. Menin aina tämän tullessa sohvalle viereensä lohduttamaan itkua. Kun laulu loppui, niin kuunteli sen taas uudestaan. Ja nyt kuolemansa jälkeen tämä tuo vuorostaan aina mulle kyyneleet.

Kaikki päättyy aikanaan,
kaikki syntyy luopumaan
Kaikki tiet vie tuonelaan,
elämä liittyy kuolemaan.
Ja juuri siksi mä omistan
sulle laulun kauneimman
Annoit mulle unelman,
matkan uskomattoman.
 

Ootko siellä kun mä tuun?
Saanko taas sua koskettaa?
Kohta kun kylmenee,
ja värit katoaa.
Onko vielä ikuisuus
jonka kanssas viettää saan?
Onko palkinto vain hulluus,
lupa unohtaa?

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Uusi päivä, uusi tie,
eilisen multa aika vie.
Ja vaikka kuinka mä taistelen,
niin palaamaan mä pysty en.
Lehdet puissa jo havisee,
kun vielä muistan sun sanoneen
Kuinka uskot rakkauteen.
Kuinka uskot rakkauteen!

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin.

Pidä kiinni vielä hetki,
kuivaa sun kyyneleet.
Annetaan kaikki anteeksi,
menneisyyden murheet.
Kun sä muutut tähdeksi,
jota ihmiset katselee
Ja kyynelten virta,
kauniit kukat kastelee.

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle

Sanoinko koskaan sitä sulle,
kuinka paljon rakastan
Hetkiä joita annoit mulle,
avasit sun maailman.
Ja kohta kun et enää kuule,
vaikka kuinka huutaisin
Ei oo lääkettä kaipuulle,
vain kultareunus muistoihin.

Kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin,
kultareunus muistoihin.

The lyrics of this song felt like just for her situation and to the thoughts of oncoming death. Always when she listened to this song I joined her on the couch and comforted the tears. When the song ended she started it again. And now after Tarja's death I get the tears when I hear this song.

Everything ends in time,

everyone is born to abandon
All roads lead to afterworld,
life is connected to death.
And that’s why I dedicate you
the most beautiful song
You gave me a dream,
an incredible journey.

Are you there when I come?
Can I touch you again?
Soon when it gets colder,
and the colors disappear.
Is there still an eternity
That I can spend with you?
Is the prize just madness,
permission to forget?

Did I ever tell you how much I love you?

The moments you gave me,
you opened me your world.
And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

A new day, a new road,
time takes yesterday away from me
And no matter how I fight,
I can't return.

The leaves on the trees
are already rumbling
when I still remember you saying
How do you believe in love
How do you believe in love

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world
And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

Gold border for memories,
gold border for memories.

Hold on for another moment,
dry your tears.
Forgive everyone,
the worries of the past.

When you become a star
that people watch
And a stream of tears,
beautiful flowers watering.

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world.

And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing

Did I ever tell you
how much I love you?
The moments you gave me,
you opened me your world

And the point where you no longer hear,
no matter how I shout
No medicine for longing,
just a golden edge for memories.

Gold border for memories,
gold border for memories,

gold border for memories,
gold border for memories.

💔

Lisää lauantaimusiikkia täältä.

More Saturday classics can be found here.

Kiitos Tarja 1963 - 2021

Eilisen loppupäivä meni vielä samaa vanhaa vauhtia hoitomoodissa ja jälkien selvittelyssä. Mutta tänään, kun palautin lainattua rollaattoria, sängyn kohotinta ja muita apuvälineitä, niin autossa tuon kappaleen osuva sanoitus toi kyyneleet. Elämän totaalinen muutos selviää vähitellen.  

Yesterday I was still in the same caretaking mood of previous months and putting things in their places. But today while returning the borrowed walking aid and bed lifter etc. I started to realize what happened. The following song tells a wistful sad tear bringing story: "Wish you would sit in my lap".

Tuossa oltiin juuri aloittamassa meidän vuorotteluvuotta 2016 ja kaikki hienot kokemukset yhdessä oli vielä edessä. Vietettiin kahta päivää lukuunottamatta kaikki aika yhdessä yötä-päivää ja hitsauduttiin lopullisesti yhteen. Samaan aikaan levisi kohdunkaulansyöpä, joka pilasi tunnelmaa vuoden 2017 keväästä alkaen.

Twitterissä joku linkkasi hienon kirjoituksen kohtalontoveristani, jolla oli saman tyyppinen tarina ja siitä kirjoitettu kirja. Heillä hautakiveen oli tullut: "Yhtenä päivänä meidän täytyy kuolla, mutta kaikkina muina saamme elää."

Here we were just starting our sabbatical year 2016 and all the wonderful experiences together were still in front of us. We were together day and night the whole year (except for two days) and that finally 'welded' us together. Meanwhile the cervical cancer started and spread and ruined our next year starting from Spring 2017.

Somebody linked to me an article about a man who lost his wife to cancer four years ago - their story was a really familiar. In her tombstone there's this text (in Finnish): "One day we have to die, but in all the others we get to live."

Vaikka mennyt on mennyttä, muistoista luovu mä en
Vanhan vaahteran varjosta, suukoista suojassa sen
Yhä juopua hiustesi hennosta tuoksusta saan
Olla kanssasi hetkisen vaikkakin muistoissa vaan

Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Aika tuo ollut ei kai oikea ja tieni vei
Sun luotasi kun rakkauttakin pakenin

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sydäntäni
Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Olisitpa sylissäni

Minä ymmärrän kyllä, nyt onnesi muualla on
Ehkä kanssani oisitkin ollut sä vain onneton
Mutta yössä kun valvot niin tunnet myös kaipauksen
Salaa muistelet hetkiä kuumien suudelmien

Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Aika tuo ollut ei kai oikea ja tieni vei
Sun luotasi kun rakkauttakin pakenin

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sisintäni
Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sisintäni
Olisitpa sylissäni
Olisitpa sylissäni
Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa sylissäni

Google translate did few silly mistakes in translating this, but mainly it's ok. The lyrics are here in English.

Viikon kuva - loppusuoralla

Vaikka sää on ollut välillä aurinkoinen, niin on nämä aika pimeitä päiviä.

The Winter is here. Occasional sunny days are in the minority.

Hyviä kelejä! 

Have a good path forward!

Saturday classic - Yes

Tällä kertaa pysytään edelleen musan parhaalla vuosikymmenellä eli kasarilla. 😉 Bändinä on Yes (perustettu jo 1968) ja heidän paras kappaleensa Owner of a Lonely Heart (1983). Tuo musavideokin kun on vielä jännän taiteellinen, niin kokonaisuushan on klassikko:

This song is still from the best musical decade i.e. the 80's. 😉 The band is Yes (formed in 1968) and their best song Owner of a Lonely Heart (1983). Since also that music video is exciting and artistic, the whole experience is a true classic: 

Itse asiassa kappale on tehty jo 1979 ja sillä on aika mutkikas historia - harkittu eri bändeille ja lopuksi viilailua Yessin kanssa. Tekijä on Etelä-Afrikkalainen Trevor Rabin, joka littyy jotenkin moneen muuhunkin tuttuun bändiin (Michael Jackson, Manfred Mann's Earth Band, Mr. Mister, Rick Wakeman).

Itselleni Yessin levyistä Tormato taitaa olla eniten kuunneltu, siellä esim luonnonsuojelua Don't Kill The Whale on hyvä.

Lisää lauantaiklassikkoja täällä.

Actually, the song was made already in 1979 by Trevor Rabin but there were several turns and tries with different bands before the song came to it's final form with Yes. Trevor is from South Africa and he's connected to several familiar artists and bands: Yes, Michael Jackson, Manfred Mann's Earth Band, Mr. Mister, Rick Wakeman.

For me the most listened to Yes album is Tormato. There's for example a good nature protection song Don't Kill The Whale.

More Saturday classics are here.

Viikon kuva - kävelypalaveri

Viikon kuva oli taas vaikea valita - ehdokkaita ei ollut montaa, mutta ovat tasaväkisiä. Eli laitetaan tänne molemmat ja tuo eka on se virallinen. 

It was again difficult to choose the photo of the week. I didn't have many candidates but these were close to each other. So here are both of them - the first one is official.

Aamuisen tilannepalaveriin on parempi keskittyä kävellessä, kun ei istu sähköpostillisen läppärin edessä, vaan kuunteleminen on ainoa puuha. Ylemmässä kuvassa on Vaasan Sähkö, alemmassa lähes samoilta tienoilta Wärtsilän tehdasalue.

I find it easier to concentrate on listening to morning status meeting when I'm walking. Sitting in front of the laptop with email disturbs more. The first photo shows Vaasa Electricity company and the lower shows my pre-covid work site Wärtsilä.

Jatkoa teillekin! 🍀

All the best to You! 🍀

Saturday classic - Maisemakuvia Suomesta

Ja taas on lauantaimusisoinnin aika. Aiheena Suomi ja kuvaaja Anssi Tikanmäki. Levyn Maisemakuvia Suomesta kappaleista Savolainen metsä on meiltä vähän kauempana, mutta iskee enemmän musiikillisesti:

Again it's time for the Saturday classic. This time the subject is Finland and it's presented by Anssi Tikanmäki. His first solo album was named 'Scenes of Finland' and this first one tells about a forest in Savo:

Tälle päivää osui parikin 'vuosipäivää'. Tänään on 21 vuotta mun ja Tarjan ensikontaktista. ❤️ Niin se aika vilajaa.

Toiseksi tänään tuli täyteen 600 päivää yli 10 000 askeleen rullaavaa viikkokeskiarvoa. Aloitin 2019 alussa kävelykuurin edellisen vuoden akillesongelmien takia pudonneeseen askelkeskiarvoon.

Takaisin musaan. Omat juureni on tiukasti lakeuksilla "tääl'on hyvä elää ku ei silimä pökkää". Eli lakeusnäkymien ohessa toisena samalta levyltä Aamu lakeuksilla:

For this day I got two anniversaries. First, today is 21 years of my first contact with Tarja. ❤️ Time really flies.

Also today I have now 600 days of over 10 000 rolling weekly average steps. Due to my achilles problems in 2018 I started a walking project in the beginning of 2019.

Back to music. My roots are tightly here in Finland's 'plain' area, where we don't have many lakes or hills, but it allows you to see further. The next song tells about a morning in the Plains with some views of this area: 

Lisää klassikoita täällä.

Parempaa uutta vuotta teille! 🍀

More classics are here.

Have a better New Year! 🍀