Nyt klassikkona laulu, joka oli Tarjankin harvoja pysyviä lemppareita. Coldplayn kappale Viva La Vida iski meille molemmille heti silloin ilmaannuttuaan.
This Saturday's classic is a rare case of songs that also Tarja liked permanently. Viva La Vida by Coldplay hit us both right away when it was published.
Tuosta videosta löytyi Youtuben kommenteissa kiinnostavaa taustatietoa:
"Albuminsa kansikuvana olevan maalauksen, jota Chris Martin kantaa, loi Eugene Delacroix vuonna 1830. Se kuvaa Lady Libertyä elävässä ihmismuodossa johtamassa kansaa ja heiluttaen Ranskan lippua. Vallankumoukselliset kuvataan sankareina. Sanoitus perustuu löyhästi kuningas Louis XVI: n menetettyyn viimeiseen puheeseen ennen teloitustaan. Puhe on kadonnut, koska hänen sanansa hukkuivat huutojen ja buuauksen sekä vihaisen väkijoukon rummutuksen alle. Sanoitus inhimillistää kuningasta jonkin verran, se muistuttaa meitä siitä, että olemme kaikki vain ihmisiä, riippumatta asemastamme tai nimestämme (sanoitus: vain yksinäinen nukke, oi kuka haluaisi koskaan olla kuningas?). Kappale on katumusta, surua, anteeksipyyntöä, hän tietää, että hänet tuomitaan helvettiin ('tiedän, että Pietari ei kutsu nimeäni') ja kohtalonsa hyväksymistä. Nimi Viva la vida (espanjaksi: kauan eläköön elämä) tuli meksikolainen maalari Frida Kahlon maalauksesta, jonka Chris näki. Frida kärsi kovista kivuista, loukkaantuneesta selkärangasta ja poliosta, mutta maalasi isoa kaunista mestariteosta, ja kuten Chris totesi haastattelussa, hän rakasti sen 'rohkeutta'. "
"Albuminsa kansikuvana olevan maalauksen, jota Chris Martin kantaa, loi Eugene Delacroix vuonna 1830. Se kuvaa Lady Libertyä elävässä ihmismuodossa johtamassa kansaa ja heiluttaen Ranskan lippua. Vallankumoukselliset kuvataan sankareina. Sanoitus perustuu löyhästi kuningas Louis XVI: n menetettyyn viimeiseen puheeseen ennen teloitustaan. Puhe on kadonnut, koska hänen sanansa hukkuivat huutojen ja buuauksen sekä vihaisen väkijoukon rummutuksen alle. Sanoitus inhimillistää kuningasta jonkin verran, se muistuttaa meitä siitä, että olemme kaikki vain ihmisiä, riippumatta asemastamme tai nimestämme (sanoitus: vain yksinäinen nukke, oi kuka haluaisi koskaan olla kuningas?). Kappale on katumusta, surua, anteeksipyyntöä, hän tietää, että hänet tuomitaan helvettiin ('tiedän, että Pietari ei kutsu nimeäni') ja kohtalonsa hyväksymistä. Nimi Viva la vida (espanjaksi: kauan eläköön elämä) tuli meksikolainen maalari Frida Kahlon maalauksesta, jonka Chris näki. Frida kärsi kovista kivuista, loukkaantuneesta selkärangasta ja poliosta, mutta maalasi isoa kaunista mestariteosta, ja kuten Chris totesi haastattelussa, hän rakasti sen 'rohkeutta'. "
I found some interesting background information about that video from Youtube:
"That painting Chris Martin is carrying around, the cover art for their album, was created by Eugene Delacroix in 1830, depicting Lady Liberty in living human form leading the people while waving the French flag. The Revolutionaries are portrayed as the heros. But the lyrics are loosely based on the lost final speech of King Louis XVI before he was executed. The speech is lost because his words were drowned out by the screams and boos and the drums of the hate-filled crowd. The lyrics somewhat humanize the king, it reminds us that we're all just human inside, no matter what our position or title is (just a puppet on a lonely string, oh who would ever want to be king?). The song is of regret, sorrow, apology, he knows he'll be damned to hell (I know St. Peter won't call my name) and acceptance of his fate. The name Viva la vida (Spanish for Long live life) came from a painting Chris saw by Mexican painter Frida Kahlo. She suffered great physical pain, an injured spine, and polio, yet here she was painting a big beautiful masterpiece, and as Chris stated in an interview, he loved the 'boldness' of it."
"That painting Chris Martin is carrying around, the cover art for their album, was created by Eugene Delacroix in 1830, depicting Lady Liberty in living human form leading the people while waving the French flag. The Revolutionaries are portrayed as the heros. But the lyrics are loosely based on the lost final speech of King Louis XVI before he was executed. The speech is lost because his words were drowned out by the screams and boos and the drums of the hate-filled crowd. The lyrics somewhat humanize the king, it reminds us that we're all just human inside, no matter what our position or title is (just a puppet on a lonely string, oh who would ever want to be king?). The song is of regret, sorrow, apology, he knows he'll be damned to hell (I know St. Peter won't call my name) and acceptance of his fate. The name Viva la vida (Spanish for Long live life) came from a painting Chris saw by Mexican painter Frida Kahlo. She suffered great physical pain, an injured spine, and polio, yet here she was painting a big beautiful masterpiece, and as Chris stated in an interview, he loved the 'boldness' of it."
Surullinen muisto lauluun yhdistyy tuosta Forkin hienosta versiosta. Keväällä 2017 oltiin Forkin
konsertissa Pietarsaaressa samana perjantai-iltana kuin Tarjan ekasta
syövästä oli saatu vahvistus lääkäriltä. Fiilikset oli pohjissa ja
odotus tämän lempikappaleensa kuulemiseen oli kova, kun se oli aina
edellisissä konserteissaan ollut päätöskappaleena. Mutta nyt sitä ei
tullutkaan. Kun yhtye oli odottamassa aulassa, niin Tarja omaan
suorapuheiseen tyyliinsä sanoi asiasta ensimmäisenä ja vielä tuolle
laulajalle Kasperille, joka oli Tarjan lempijäsen. Kasper ei ollut
selvästikään ilahtunut, kun tulikin kiitosten sijaan valitusta. Jos
Kasper satut lukemaan tämän, niin tiedoksi lieventävänä asiana, että
siinä oli vähän normivalittajaa surkeampi tilanne takana. Muuten kyllä
tykättiin konsertista ja soitettiin tämä autossa kotimatkalla, mutta eihän se ollut sama.
Muita klassikoita löytyy Lepiksen kokoomasivulta.
Muita klassikoita löytyy Lepiksen kokoomasivulta.
I have a sad memory regarding this second version sung by Fork. In Spring 2017 we were in the front row of Fork's concert in Pietarsaari. Earlier that same day we got the confirmation of Tarja's first cancer. So the mood was sad and she really waited for this song since they had always played it as the last one. But this time it didn't come at all. After the concert when the singers were in the lobby Tarja mentioned to the singer in her direct way about missing the song. The singer Kasper was even her favorite Fork member but he didn't seem very pleased as he surely expected something else than complaints. So Kasper, if you happen to read this someday, please notice that this was not your average complaint but there was a really sad mood and a collapsed anticipation behind it. Otherwise we liked the concert and I played the song in the car on our way home, but naturally it wasn't the same...
The other classics for Saturday are here.
The other classics for Saturday are here.
Minäkin olen joskus pettynyt, kun FORKin keikan päätöskappaleena ei ole tullut tätä biisiä. Ennen tätä FORKilla oli usein tapana päättää keikka Bohemian Rhapsodyyn, sekin oli huikea lopetus.
VastaaPoistaOlen aina ollut sitä mieltä, että Kasper vetää tämän paremmin kuin alkuperäinen!
Loistava klassikko kerta kaikkiaan.
En oo varma oliko meidän FORK-konserteis koskaan Bohemiaa (voi sekoittua live ja youtubesta nähty), enivei sä oot varmaan löytänyt heidät jo aiemmin kuin me. Melkeinpä voisin sanoa samaa laulajavertailuun! Ja silloin joskus se Kasperin alustuspuhe ennen tuon laulamista oli niin tosi oivaltava ja hauska, että sekin tulee aina tos mieleen.
Poista2010 näin bändin ekaa kertaa.
PoistaKasperin aloituspuhe on ikoninen!
No ei nyt niin kauhea etumatka sittenkään. 😊 En löytänyt omalta levyltä tarkempaa, mutta maaliskuussa 2011 olin julkaissut yhden Fork-kuvan: https://www.flickr.com/photos/timokoo/5529224241/ Tuo Viva la Vida on julkaistu 2008, joten eivät sitä varmaan ihan tuoreeltaan sitten ottaneet päätöskappaleeksi.
PoistaEn ymmärrä miksi tämä ei kolahda mulle, kaikki on kuitenkin kohdallaan, hmm... . Hyvä ääni laulajalla, hyviä biisejä, kaikkea löytyy ja silti vain niersoilen että pyh...joksu sitä oudoksuu itseään;D
VastaaPoistaFrida Kahlo oli astetta rankempi muija, kunnuioitusta kympillä. Tai kahdella. Mielettömän hienoja maalauskia sai tuskastaan puserrettua, itse olisi itkenyt itseni uneen ikuiseen. Rankka elämä, hienoa taidetta. Jonku leffan näin en muista nimeä mutta kertoi Fridan ja miehensä elämästä.
Tuossa kappaleen iskevyydessä on usein joko-tai tilanne, keskinkertaiset ei nostata tunteita, mutta sitte erikoisista joko tykätään tai ei. Tosin tuo sun fiilis kuulosti kyllä sitten kuitenkin siä keskellä epämääräisesti roikkuvalta.
PoistaJep, leffan nimi on Frida. Tarja osti sen ja katottiin aika nopsaan omalla vuorollaan. Oli muistaakseni mun mielestä kans ihan hyvä.