Viikon kuvana vähän taidetta Rewellistä. Siellä oli opiston töiden näyttelyä ja mukana tämä Mariannen kokoama nurkkaus. Kaikki muu on itse tekemäänsä paitsi kai tuo särmi.
The photo of the week is from a local shopping centre in downtown Vaasa. This was made by my daughter Marianne as a part of a student exhibition. She has done all but except that edge (I suppose).
Kyltissä lukee suunnilleen, että 'Jokainen päivä on onnellinen päivä'. Näinhän se on, huonoistakin päivistä voi oikealla asenteella löytää hyvää. Alla vielä näyttelytilaa kokonaan.
The sign says 'Every day is a happy day'. And that's true... even the worst day can have something nice if you look with the right attitude. Below more of the exhibition room:
Pelivilautuksena Cloud City, jota kokeiltiin Katarinan kanssa yksi peli. Tuo oli toisaalta ihan hauska 3D-pasianssi, mutta ei niin iskevä, että olisi välttynyt myyntipinoon siirtämiseltä. Tulipahan kiva kuva.
The one time test game was Cloud City. We took one round of that with Katarina. It's a nice 3D-solitaire but not that good that it would stay on my shelf. So it went to my selling pile - but it gave a nice photo.
Torstaina oli STH:n avajaisten yksivuotispäivä ja kahvittelua + muuta ohjelmaa. Samalla itselläni oli 36 vuotta ensimmäisestä työpäivästä Wärtsilässä. Kävin vielä tuon jälkeen vuoden koulussa, 10v jälkeen kaksi vuotta muualla ja yksi vuosi meni vuorotteluvapaalla, joten virallisia Wahlforss-vuosia on 32.
On Thursday was the one year anniversary of the official opening of the STH. The same day was also my 36th anniversary of my first day working in Wärtsilä. After that 6 months of training I went back to school for a year, after ten years I visited another company for two years and one year went to our sabbatical leave, so the official year count is 32.
Viikonlopuksi tuli outo kevyt-kuume. Käytiin kuitenkin Katarinan kanssa lauantaina pyörälenkillä katsomassa kirsikkapuiden tilanne, hautausmaalla meidän molempien poistuneet läheiset ja lopuksi lounaalla. Sen jälkeen olikin aika hutera olo, mutta onneksi sunnuntaina oli jo suht normaalia.
For the weekend I got a strange 'light fever'. We did a bicycling round with Katarina on Saturday though. We checked how the cherry trees of Vaasa are doing (not there yet), greeted both our loved ones at the cemetery and finally had lunch. After that I was quite tired, but on Sunday I felt already quite ok.
Vilautus siilojen purkamisen etenemisestä. Näitä tulee ehkä lisääkin, kun varsinainen osa on vasta tuossa takana... Tätä voi seurata livenä Vaasan norppalive-vastineesta, eli SiiloLivestä. Itse näen noi ikkunastakin tätä kirjoittaessani, mutta tuosta saa uutta näkökulmaa.
A peek at how the demolition of our silos is going. I'm living next to these and can see these from my kitchen window so there might be a pic of these again at some point. There's even a website called SiiloLive from where you can see a live stream of the demolition.
Viikonloppukin jäi vähille peleille. Aikaa olisi ollut, mutta ainoa peli oli perjantain nopea erä Pistesalaattia. Selvä merkki, että olin kipeä! Tuossa vuorollaan valitaan yksi pisteytyskortti ylärivistä tai kaksi salaattikorttia alemmista. Kuvassa näkyykin esimerkkejä pisteytyksistä, joka kortin takana on jotain tällainen. Lopuksi vain lasketaan pisteet. Helppoa ku heinänteko! Tuo jää hyllyyn.
A clear proof that I was a bit sick was that we only played one game during the weekend even though we had time! That was Point Salad, which turned out to be a keeper. On your turn you can take one scoring card or two salad cards. The photos show some examples of how to score in the game. Every card's back has something. At the end you just sum your points. Easy-peasy!
Hyvää viikkoa! 🍀
Have a good week! 🍀
Kaunis tuo Mariannen asetelma, pelkistettyä ja rauhallista.
VastaaPoistaHyvä, että selvisit pikakuumeella!
Tuo siilokuva on makea. Jostain syystä tykkään tuollaisesta rumuuden estetiikasta, mielenkiintoisia.
Mukavaa viikkoa, Timo!
Perinteinen japanilainen taidehan on just tuollaista, likka on ollut opiskelemassa japanologiaa kandiksi asti sen muutaman vuoden, niin siinä tullut kieli haltuun. Olo on ollut edelleen aika ok, joten taisi mennä onneksi ohi näin. Tuolta sivurakennuksesta on kyllä tullut kauheesti tuollaista romuputkea, en tiä mitä siä on aiemmin ollut.
Poista