2021-01-13

Kiitos Tarja 1963 - 2021

Eilisen loppupäivä meni vielä samaa vanhaa vauhtia hoitomoodissa ja jälkien selvittelyssä. Mutta tänään, kun palautin lainattua rollaattoria, sängyn kohotinta ja muita apuvälineitä, niin autossa tuon kappaleen osuva sanoitus toi kyyneleet. Elämän totaalinen muutos selviää vähitellen.  
Yesterday I was still in the same caretaking mood of previous months and putting things in their places. But today while returning the borrowed walking aid and bed lifter etc. I started to realize what happened. The following song tells a wistful sad tear bringing story: "Wish you would sit in my lap".


16th anniv. of first-contact


Tuossa oltiin juuri aloittamassa meidän vuorotteluvuotta 2016 ja kaikki hienot kokemukset yhdessä oli vielä edessä. Vietettiin kahta päivää lukuunottamatta kaikki aika yhdessä yötä-päivää ja hitsauduttiin lopullisesti yhteen. Samaan aikaan levisi kohdunkaulansyöpä, joka pilasi tunnelmaa vuoden 2017 keväästä alkaen.

Twitterissä joku linkkasi hienon kirjoituksen kohtalontoveristani, jolla oli saman tyyppinen tarina ja siitä kirjoitettu kirja. Heillä hautakiveen oli tullut: "Yhtenä päivänä meidän täytyy kuolla, mutta kaikkina muina saamme elää."
Here we were just starting our sabbatical year 2016 and all the wonderful experiences together were still in front of us. We were together day and night the whole year (except for two days) and that finally 'welded' us together. Meanwhile the cervical cancer started and spread and ruined our next year starting from Spring 2017.

Somebody linked to me an article about a man who lost his wife to cancer four years ago - their story was a really familiar. In her tombstone there's this text (in Finnish): "One day we have to die, but in all the others we get to live."





Vaikka mennyt on mennyttä, muistoista luovu mä en
Vanhan vaahteran varjosta, suukoista suojassa sen
Yhä juopua hiustesi hennosta tuoksusta saan
Olla kanssasi hetkisen vaikkakin muistoissa vaan

Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Aika tuo ollut ei kai oikea ja tieni vei
Sun luotasi kun rakkauttakin pakenin

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sydäntäni
Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Olisitpa sylissäni

Minä ymmärrän kyllä, nyt onnesi muualla on
Ehkä kanssani oisitkin ollut sä vain onneton
Mutta yössä kun valvot niin tunnet myös kaipauksen
Salaa muistelet hetkiä kuumien suudelmien

Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan
Aika tuo ollut ei kai oikea ja tieni vei
Sun luotasi kun rakkauttakin pakenin

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sisintäni
Vieläkin toisinaan kun iltaisin käyn nukkumaan
Mä mietin miksi sua en saanutkaan

Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa lähelläni
Koskettaisit sisintäni
Olisitpa sylissäni
Olisitpa sylissäni
Olisitpa sylissäni
Koskettaisit sydäntäni
Olisitpa sylissäni
Google translate did few silly mistakes in translating this, but mainly it's ok. The lyrics are here in English.



18 kommenttia:


  1. Tuo hautakiven teksti on niin osuva. Vaikka tässä asiassa meillä taitaa olla eri katsomus, niin ainakin minä voin rukoilla siunausta Tarjalle ja voimia sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tarja uskoi ja minä en, mutta meille kaikki on ok. Kunhan vain ollaan hyviä toisille ihmisille.

      Poista
  2. Voimia, Timo <3

    Teidän matkanne, vuorotteluvapaan aikana ja muutkin matkat, arki ja kokemukset, yhdessä viettämänne ajat, antavat sinulle monta kallisarvoista muistoa, jotka kannattelevat sinua eteenpäin tulevina päivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susu! 🙏🏼 Näistä tulee varmaan jatkossa vielä enemmän aina niitä muistoja. Ja mulla on nyt viimeiset 19v digikameran kanssa ruvennut muisti toimimaan valokuvien kautta, joten ne säilyy. Tästä päivä kerrallaan.

      Poista
  3. Olipa kaunis biisi! Rohkaiseva artikkeli ja hautakiven teksti on kyllä oivallinen ja aika rohkeakin. Jaksamista ja voimia tulevien päivien järjestelyihin ja uuteen arkeen tottumiseen. Perhe ja ystävät ovat tukesi nyt ja rakkaus pysyy muistoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, kiitos Lepis! Tuota on usein autossa laulettu yhdessä ja nyt sattui herkkään hetkeen. Tänne on tullut kahdestaan linnoittauduttua varsinkin korona-aikana, joten varmaan tästä tulee taas ryhdyttyä sosiaalisemmaksi, ettei ihan pölyty.

      Poista
  4. Tuskasi suuri juuri kasvoi, kantoi itsensä, melkein, heutaan..kera rakkauden... Vaan se nousee, se jää, se on elämän voimaa!!

    Otan osaa, Sus' aka Elvistellen aka sata muuta kutsumanimeä..:)

    VastaaPoista
  5. Olen seurannut blogiasi vasta vähän aikaa, enkä kaikkia mutkia tiennyt, mutta nyt kyllä sisällä kouristaa puolestasi. Olet hienosti kulkenut rinnalla ja kulkenut yhteisen matkan niin pitkälle kuin se on mahdollista. Voimia sinulle, otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna, olin 2015 asti anononyymina ja sitten tuon meidän vuorotteluvuoden alkaessa vaihdoin tänne julkiseksi, että voi sukulaisillekin viestittää, mutta eipä niitä kaikkia huonompia puolia elämästä ole silti tullut tänne auki kirjoitettua, ennemmin aina niitä iloisia. Eli ymmärrettävää, että voi tulla vähän yllätyksenä. Kiitos seuraamisesta ja kommenteista ja varsinkin tästä kommentista! 🙏🏼

      Poista
  6. Vasta huomasin surullisen uutisen. Toivotan jaksamista kaikesta sydämestä sinulle Timo.

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos! Tätä odotettiin, mutta silti yllätti. 😢

      Poista
  8. Vaikka emme tunteneet, edes blogimaailmassa, tulit nimeltä tutuksi, kun näin sinut monen minunkin blogiystäväni postausten kommentoijana.
    Luin että sinua on kohdannut suuri suru. Kirjotat kauniisti. Otan osaa ja toivon sinulle voimaa ja jaksamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii! Kun täyttää päivänsä kaikella puuhalla, niin vähitellen tämä tästä tasaantuu ja tottuu uuteen elämäänsä.

      Sunkin nimi on mulle kommenttikentistä tuttu, mukava että vielä blogejakin kuitenkin harrastetaan.

      Poista
  9. Olen pahoillani ja otan osaa suruusi. Minulla ei oikein ole sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi kyllä riittää! Kiitos! Tällä nyt vain mennään päivä kerrallaan ja aikaa myöten tyhjä koti muuttuu normaaliksi olotilaksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Vastaan jokaiselle!

Thanks for your comment!
I'll answer all of them.

.